Hei, katsokaas tuohon "hei"-sanan ylapuolelle - se on jo joulukuu!! Ja kuten viime vuonnakin, halusin tehda tanne blogiini pienoisen joulukalenterin, siina on mukavasti haastetta itsellekin kun joka aamu lahtee ensitöikseen kirjoittelemaan. Muutama tuolla aiemmassa ideapostauksessa vastasikin, etta turkkilaisuudesta ja Turkista ylipaansa voisin kirjoitella. Ja jotta tama homma pysyisi itsellani jotenkin hanskassa (ja jotain ideaa olisi joka aamulle mista lahtea liikkeelle) paatin tehda tana vuonna Jouluaakkoset. Niin, tiedan, etta suomen kielessa aakkosia on enemman kuin tuo 24, mutta ne viimeiset ovatkin niin tylsia, etta lopetan ennen kuin vaikeusaste liiaksi nousee :) Mutta pitemmitta puheitta, aloitetaan: A kuten Anaokul eli esikoulu.
Turkissa on pienille lapsille parikin hoitopaikkamahdollisuutta valittavana, mikali haluaa lapsen paivakotimaiseen ymparistöön. Toinen on kreş tai yuva, joka ehka vastaa aika paljolti suomalaista lastentarhaa eli siella aika kuluu suurilta osin toisten lasten kanssa leikkiessa. Toinen vaihtoehto on sittten anaokul, joka on enemman koulumainen ja opetukseen painottuva. Kreşissa työskentelee lastenhoitajatadit, anaokulussa taas opettajat.
Ainakin Istanbulissa anaokulut ovat suurilta osin yksityisia, eli niissa on vuosimaksut kuten yksityisissa kouluissakin. Hintahaitari liikkuu siella 10 000 euron molemmin puolin per vuosi, eli ihan halvasta paivahoitopaikasta ei aina ole kyse. Anaokulun opettajillakin palkka on sitten siihen mitoitettu, eli yksityisessa anaokulussa voi hyvin ansaita 3000 liiraa eli noin 1500 euroa kuussa, mika on Turkissa ihan hyva palkka. Ja työajat ovat maanantaista perjantaihin kello 9 ja 17 valilla.
Yleensa anaokul voidaan aloittaa 3-vuotiaina, eli on ryhmat 3-4 vuotiaat, 4-5 vuotiaat ja 5-6 vuotiaat jotka ovat itse asiassa jo niinsanotulla valmistavalla luokalla koulua varten. Siina missa kreş on auki aamuvarhaisesta iltamyöhaan ja yleensa viikonloputkin, on anaokul koulumainen tassakin: lapsen paiva alkaa kello 9 ja paattyy kello 16, vanhemmille saatetaan antaa tunnin joustovara aamuun ja iltaan mikali töiden aikataulu sen vaatii. Riippuen anaokulun sijainnista ja yhteydesta "oikeaan" kouluun loma-ajatkin monesti noudattavat koulun loma-aikoja. On siis kesalomat, talvilomat ja tietysti uskonnollisiin pyhiin kuuluvat lomat - ja jos onni potkaisee ja anaokul on kansainvalisen koulun yhteydessa, saa viettaa myös joululomaa niin halutessaan.
Suomessa lastentarhaikainen saa elella melkoisen leppoisaa elamaa ennen kouluun menoa. Tarhassa vahan piirrellaan ja askarrellaan, siinapa se taitaa olla. Toista on turkkilaisessa, jossa tehdaan tiukat opetussuunnitelmat jo kolmevuotiaille. Esimerkkina tasta kansainvalisen anaokulun suunnitelma, ja opetus siis kaikenlisaksi tapahtuu kokonaan englanniksi ensimmaisesta paivasta lahtien. Vuoden aikana lapsen tuli oppia englanniksi mm. seuraavat asiat:
![]()
Turkissa on pienille lapsille parikin hoitopaikkamahdollisuutta valittavana, mikali haluaa lapsen paivakotimaiseen ymparistöön. Toinen on kreş tai yuva, joka ehka vastaa aika paljolti suomalaista lastentarhaa eli siella aika kuluu suurilta osin toisten lasten kanssa leikkiessa. Toinen vaihtoehto on sittten anaokul, joka on enemman koulumainen ja opetukseen painottuva. Kreşissa työskentelee lastenhoitajatadit, anaokulussa taas opettajat.
Ainakin Istanbulissa anaokulut ovat suurilta osin yksityisia, eli niissa on vuosimaksut kuten yksityisissa kouluissakin. Hintahaitari liikkuu siella 10 000 euron molemmin puolin per vuosi, eli ihan halvasta paivahoitopaikasta ei aina ole kyse. Anaokulun opettajillakin palkka on sitten siihen mitoitettu, eli yksityisessa anaokulussa voi hyvin ansaita 3000 liiraa eli noin 1500 euroa kuussa, mika on Turkissa ihan hyva palkka. Ja työajat ovat maanantaista perjantaihin kello 9 ja 17 valilla.
Yleensa anaokul voidaan aloittaa 3-vuotiaina, eli on ryhmat 3-4 vuotiaat, 4-5 vuotiaat ja 5-6 vuotiaat jotka ovat itse asiassa jo niinsanotulla valmistavalla luokalla koulua varten. Siina missa kreş on auki aamuvarhaisesta iltamyöhaan ja yleensa viikonloputkin, on anaokul koulumainen tassakin: lapsen paiva alkaa kello 9 ja paattyy kello 16, vanhemmille saatetaan antaa tunnin joustovara aamuun ja iltaan mikali töiden aikataulu sen vaatii. Riippuen anaokulun sijainnista ja yhteydesta "oikeaan" kouluun loma-ajatkin monesti noudattavat koulun loma-aikoja. On siis kesalomat, talvilomat ja tietysti uskonnollisiin pyhiin kuuluvat lomat - ja jos onni potkaisee ja anaokul on kansainvalisen koulun yhteydessa, saa viettaa myös joululomaa niin halutessaan.
 |
| Güral-porselen on varmasti monelle Turkissa asuvalle tuttu - tassa synttareita viettaa perheen perijapoika |
- numerot 1-20
- geometriset muodot
- varit
- ihmisen kehonosat
- kirjoittamaan numerot
- noin 15 elainta ja niista piirteita
- perhosen elinkaari munasta toukaksi, koteloksi ja perhoseksi
Kuulostaako leppoisalta? Paivaan ei mahdu leikkimista juurikaan, aamussa ja illassa yleensa puoli tuntia. Lisaksi joka paiva lapsilla oli jonkin toisen opettajan tunti, jossa opiskeltiin esimerkiksi tanssia, musiikkia, taidetta tai urheilua. Nukkua nama pienimmat sentaan saivat iltapaivalla hetken.
 |
| Haluttu piha-aika, tama oli kortilla kun pihavuorot taytyi jakaa 7 luokan kesken |
Jos ei ole helppoa lapselle, ei ole helppoa opettajallekaan. Anaokulussa opettajat pitavat yleensa vahintaan 4 vanhempainiltaa vuodessa, ja nama ovat siis yksittaistapaamisia opettajan ja yhden lapsen vanhempien kesken. Opettajilla on palaveri vahintaan kerran viikossa. Opetussuunnitelman runko tulee valmiina, mutta opettajan taytyy itse tehda viikottainen opetussuunnitelma, joka annetaan perjantaisin vanhemmille: mita esimerkiksi seuraavana keskiviikkona opiskellaan, mita kirjoja luetaan ja mita lauluja lauletaan. Lisaksi taytyy kahdesti vuodessa kirjoittaa monisivuiset raportit jokaisesta lapsesta, keskustella koulupsykologin kanssa joka lapsesta, tehda opintomateriaalit (turkkilaisissa kouluissa opettajat joutuvat keksimaan itse melkoisesti, valmista tavaraa ja opettajan opasta ei suomalaiseen tapaan juurikaan ole). Lisaksi viikonlopuiksi ja loma-ajoiksi monet turkkilaiset vanhemmat vaativat kotitehtavia, mita en kylla lainkaan ymmarra. Tarpeeksi stressaavaa jo pelkka koulunkaynti noilla alle 6-vuotiailla.
 |
| Valilla leppoisasti piirrellen |
Turkissa lapsen koulutaival alkaa siis huomattavan aikaisin ja huomattavan rankkana, jos vanhemmat niin paattavat. Toki tapoja ja kouluja on monia, tassa niista yksi kertomus, ja nimenomaan Istanbulista - muualla asiat voivat olla hyvinkin toisin :)
 |
| Ja sitten kotiin, koulubussin kyydilla tietysti |
(eihan minun muuten aina tarvitse mainita, etta kirjoitukseni perustuvat omiin kokemuksiin ja etta moni muu on kokenut toisenlaisia asioita, ja toisessa kaupungissa voi olla aivan toisin? Jos siis teen taman huomautuksen tassa, ja jatan sen myöhemmin tekematta ;)
