Blogimaailmassa kiertää silloin tällöin jokaisen laiskan bloggaajan ystäviä: haastepostauksia. Pidän näiden ensimmäisestä osasta yleensä kovasti, eli vastailen kyllä hymyssä suin muiden esittämiin kysymyksiin. Mutta sitten niissä yleensä on riippakivenä se jatko-osuus: keksi uusia kysymyksiä ja siihen päälle olisi keksittävä myös haastettavat. Ja siihen monesti minulla tämä haasteketju tyssääkin! Mutta nyt yritän uudella tarmolla, ja lupaan ainakin ensimmäisen vaiheen selättää - uusien kysymysten keksiminen onkin sitten toinen juttu kokonaan.
Tällä kertaa sain haasteen Mineltä Istanbulista (vink vink, käykää äänestämässä Minen blogia täällä)
Ja ei muuta, kuin reippahasti matkaan ja vastauksia Minen kysymyksiin esittämään!
1. Pitääkö kaikkea suvaita?
Ei mielestäni. En voi suvaita ihmisille tai eläimille tehtävää vääryyttä, toisen elävän olennon tahallista satuttamista henkisesti tai ruumillisesti millään verukkeella. Tämä kattaakin tietysti aika monta ja moninaista asiaa - olen siis hyvin suvaitsematon ihminen, jos tältä kantilta asiaa haluaa katsoa.
![]()
2. Pahin pelkosi
Että lapselleni tai miehelleni tapahtuisi jotain kamalaa. Tai että lapsen elämä jostain syystä liukuisi sivuraiteille. Tai että en olisi seuraamassa lapseni kasvua aikuiseksi. Mitä enemmän näitä miettii, sitä enemmän pelkoja mielen sopukoista löytyy. Ennen äidiksi tuloa en pelännyt murto-osaakaan tästä mitä nyt.
![]()
3. Toivotko mahdottomia vai vain mahdollisia?
Toiveeni tuntuu tällä hetkellä liitelevän melko mahdottomissa. Vai mitä sanotte toiveesta elää yhtäaikaisesti kahdessa eri maassa? Tai työskennellä kokopäiväisesti samalla kuin viettää kaiket päivät reissaten ja uusiin kulttuureihin tutustuen? Toiveita on onneksi myös maltillisempia, sellaisia, jotka jopa toteutunevatkin: uusi, isompi asunto, lomamatkoja, blogiin ja työhön liittyviä, ja ennen kaikkea omaan aikaan liittyviä. Onneksi on näitä pieniäkin toiveita, jotta ei olo aivan masentuisi kun kaikki toiveet ovat niin saavuttamattomissa!
![]()
4. Millainen äiti olet tai millainen äiti luulisit olevasi?
Mieheni mielestä olen tosi reilu ja oikeudenmukainen (turkkilaiselle on tosi outoa, että lapsellekin luvatut lupaukset pidetään - siellä on monesti tapana lasta lepytellä tai rauhoitella lupailemalla kuut taivaalta, ja sitten nämä lupaukset autuaasti unohdetaan... Lapsen mielestä olen kuulma mukava ja kiva ja reilu, omasta mielestäni aika rento, mutta kuitenkin joissain asioissa tiukka. Meillä on ollut aina kuria tietyissä jutuissa, kuten lapsen käyttäytyminen kylässä/vieraiden läsnäollessa, käytöstavat kaikkinensa sekä ihmisiä että kaikkea elollista kohtaan, vastuunottoa omista tekemisistä ja ylipäänsä olen vaatinut sitä "fiksua käyttäytymistä". Ennen kaikkea toivon olevani sellainen äiti, jonka puoleen lapsi haluaa ja uskaltaa kääntyä asiassa missä hyvänsä - koko elämänsä ajan.
![]()
5. Mitä näet peilistä
Aina ne ongelmat vain. Tummat silmänaluset, pyöristyneet posket, haarautuneet hiuslatvat. Vaikutan monen uuden tuttavan mielestä kovin itsevarmalta, mutta oman itseni suhteen olen niin epävarma kuin olla vain voi. Tässä iässä soisi jo olevansa itselleen hieman armollisempi, ja hyväksyä ne tosiasiat jotka sieltä peilistä kurkkii. Tai sitten hankkia itsehillintää muuttaakseen niitä.
![]()
6. Keitä ovat elämäsi esikuvat?
Olin aina ukin tyttö, hän oli aina suuri sankarini ja ihailuni kohde. Yleisesti ottaen sitten ihailen ihmisiä jotka elävät juuri niin, että ovat itse onnellisia. Ottavat hyppyjä tuntemattomaan tai ovat onnellisia aloillaan - ehkä oma viuhtominen ja vauhtominen on saanut aikaan sen, että ihailen heitä ketkä ovat onnellisia paikoillaan ja muuttumattomassa elämässä?
![]()
7. Tuliko sinusta isona se mitä toivoitkin?
Ei tullut tv-kuuluttajaa eikä kilparatsastajaa tai kirjailijaa, saati näyttelijää, mutta toisaalta tuli itsenäinen nainen joka selviää melko monesta haastavasta tilanteesta - toivottavasti jotain tämänkaltaista tulevaisuudeltani toivoinkin ;) Ja vielähän tässä on vuosia edessä (insallah)!
![]()
8. Meri, järvi vai lampi?
Meri on niin aava ja uskomaton, sielu lepää kun rannalla istuu ja miettii aaltojen matkaa. Toisaalta taas tyyni ja kirkas järven pinta kesäiltana saa sielun samanlaiseen transsiin, jykevät kalliot ja selän keskellä kohoavat luodot lokkeineen tuovat lapsuuden takaisin mieleen. Lampi on niin kovin pieni, matala ja samea, se ei riitä tuota vedenkaipuutani tyydyttämään...
![]()
9. Kotisi paras paikka?
Olohuoneen sohvannurkassa taidan suurimman osan kotona olostani viettää, siihen on hyvä käpertyä koira toisella tuolilla ja muksu vieressä pelejään pelailemassa. Yhdessä seurataan myös sarjoja, sunnuntaisin ehdoton must on Olipa kerran eli Once Upon a Time, jota ei missata koskaan. Rakastan tosin myös sänkyä, tämänhetkinen on vain aivan liian pehmeä, joten selkäsäryt pudottavat tämän paikan kyllä kakkossijalle.
![]()
10. Mitä löytyy yöpöydältäsi?
Meillä ei ole yöpöytiä, mutta lattialla on sekalainen pino kirjoja - iltaluettavaa on aina oltava. Niiden päälle sitten asetan puhelimen aikaa vahtimaan ja ajallaan minut herättämään.
![]()
11. Mikä tekee päivästäsi juhlan?
Jos ei ole mitään ohjelmaa, ei kellään mitään toiveita tai vaatimuksia, vaan saan itsekseni mennä askareesta toiseen fiilispohjalta. Nauttia rauhallisesta aamusta, pitkästä kävely- tai juoksulenkistä koiran kanssa, taas hieman kahvitella... ja lasillinen kuohuvaa illan ratoksi. Niin, ja tätä päivää varten edellisenä päivänä tehdyt siivoukset, sillä imuroimattomassa ja sotkuisessa kodissa en pysty rentoutumaan!
![]()
Kuten alussa jo vähän pohjustinkin, en tätä haastetta varsinaisesti eteenpäin jaa - sen sijaan toivon, että mahdollisimman moni nämä kysymykset täältä mukaansa poimisi ja blogissaan niihin vastailisi ja tietysti minulle tästä huikkaisi :)
Tällä kertaa sain haasteen Mineltä Istanbulista (vink vink, käykää äänestämässä Minen blogia täällä)
Ja ei muuta, kuin reippahasti matkaan ja vastauksia Minen kysymyksiin esittämään!
1. Pitääkö kaikkea suvaita?
Ei mielestäni. En voi suvaita ihmisille tai eläimille tehtävää vääryyttä, toisen elävän olennon tahallista satuttamista henkisesti tai ruumillisesti millään verukkeella. Tämä kattaakin tietysti aika monta ja moninaista asiaa - olen siis hyvin suvaitsematon ihminen, jos tältä kantilta asiaa haluaa katsoa.
2. Pahin pelkosi
Että lapselleni tai miehelleni tapahtuisi jotain kamalaa. Tai että lapsen elämä jostain syystä liukuisi sivuraiteille. Tai että en olisi seuraamassa lapseni kasvua aikuiseksi. Mitä enemmän näitä miettii, sitä enemmän pelkoja mielen sopukoista löytyy. Ennen äidiksi tuloa en pelännyt murto-osaakaan tästä mitä nyt.
3. Toivotko mahdottomia vai vain mahdollisia?
Toiveeni tuntuu tällä hetkellä liitelevän melko mahdottomissa. Vai mitä sanotte toiveesta elää yhtäaikaisesti kahdessa eri maassa? Tai työskennellä kokopäiväisesti samalla kuin viettää kaiket päivät reissaten ja uusiin kulttuureihin tutustuen? Toiveita on onneksi myös maltillisempia, sellaisia, jotka jopa toteutunevatkin: uusi, isompi asunto, lomamatkoja, blogiin ja työhön liittyviä, ja ennen kaikkea omaan aikaan liittyviä. Onneksi on näitä pieniäkin toiveita, jotta ei olo aivan masentuisi kun kaikki toiveet ovat niin saavuttamattomissa!
4. Millainen äiti olet tai millainen äiti luulisit olevasi?
Mieheni mielestä olen tosi reilu ja oikeudenmukainen (turkkilaiselle on tosi outoa, että lapsellekin luvatut lupaukset pidetään - siellä on monesti tapana lasta lepytellä tai rauhoitella lupailemalla kuut taivaalta, ja sitten nämä lupaukset autuaasti unohdetaan... Lapsen mielestä olen kuulma mukava ja kiva ja reilu, omasta mielestäni aika rento, mutta kuitenkin joissain asioissa tiukka. Meillä on ollut aina kuria tietyissä jutuissa, kuten lapsen käyttäytyminen kylässä/vieraiden läsnäollessa, käytöstavat kaikkinensa sekä ihmisiä että kaikkea elollista kohtaan, vastuunottoa omista tekemisistä ja ylipäänsä olen vaatinut sitä "fiksua käyttäytymistä". Ennen kaikkea toivon olevani sellainen äiti, jonka puoleen lapsi haluaa ja uskaltaa kääntyä asiassa missä hyvänsä - koko elämänsä ajan.
5. Mitä näet peilistä
Aina ne ongelmat vain. Tummat silmänaluset, pyöristyneet posket, haarautuneet hiuslatvat. Vaikutan monen uuden tuttavan mielestä kovin itsevarmalta, mutta oman itseni suhteen olen niin epävarma kuin olla vain voi. Tässä iässä soisi jo olevansa itselleen hieman armollisempi, ja hyväksyä ne tosiasiat jotka sieltä peilistä kurkkii. Tai sitten hankkia itsehillintää muuttaakseen niitä.
6. Keitä ovat elämäsi esikuvat?
Olin aina ukin tyttö, hän oli aina suuri sankarini ja ihailuni kohde. Yleisesti ottaen sitten ihailen ihmisiä jotka elävät juuri niin, että ovat itse onnellisia. Ottavat hyppyjä tuntemattomaan tai ovat onnellisia aloillaan - ehkä oma viuhtominen ja vauhtominen on saanut aikaan sen, että ihailen heitä ketkä ovat onnellisia paikoillaan ja muuttumattomassa elämässä?
7. Tuliko sinusta isona se mitä toivoitkin?
Ei tullut tv-kuuluttajaa eikä kilparatsastajaa tai kirjailijaa, saati näyttelijää, mutta toisaalta tuli itsenäinen nainen joka selviää melko monesta haastavasta tilanteesta - toivottavasti jotain tämänkaltaista tulevaisuudeltani toivoinkin ;) Ja vielähän tässä on vuosia edessä (insallah)!
8. Meri, järvi vai lampi?
Meri on niin aava ja uskomaton, sielu lepää kun rannalla istuu ja miettii aaltojen matkaa. Toisaalta taas tyyni ja kirkas järven pinta kesäiltana saa sielun samanlaiseen transsiin, jykevät kalliot ja selän keskellä kohoavat luodot lokkeineen tuovat lapsuuden takaisin mieleen. Lampi on niin kovin pieni, matala ja samea, se ei riitä tuota vedenkaipuutani tyydyttämään...
9. Kotisi paras paikka?
Olohuoneen sohvannurkassa taidan suurimman osan kotona olostani viettää, siihen on hyvä käpertyä koira toisella tuolilla ja muksu vieressä pelejään pelailemassa. Yhdessä seurataan myös sarjoja, sunnuntaisin ehdoton must on Olipa kerran eli Once Upon a Time, jota ei missata koskaan. Rakastan tosin myös sänkyä, tämänhetkinen on vain aivan liian pehmeä, joten selkäsäryt pudottavat tämän paikan kyllä kakkossijalle.
10. Mitä löytyy yöpöydältäsi?
Meillä ei ole yöpöytiä, mutta lattialla on sekalainen pino kirjoja - iltaluettavaa on aina oltava. Niiden päälle sitten asetan puhelimen aikaa vahtimaan ja ajallaan minut herättämään.
11. Mikä tekee päivästäsi juhlan?
Jos ei ole mitään ohjelmaa, ei kellään mitään toiveita tai vaatimuksia, vaan saan itsekseni mennä askareesta toiseen fiilispohjalta. Nauttia rauhallisesta aamusta, pitkästä kävely- tai juoksulenkistä koiran kanssa, taas hieman kahvitella... ja lasillinen kuohuvaa illan ratoksi. Niin, ja tätä päivää varten edellisenä päivänä tehdyt siivoukset, sillä imuroimattomassa ja sotkuisessa kodissa en pysty rentoutumaan!
Kuten alussa jo vähän pohjustinkin, en tätä haastetta varsinaisesti eteenpäin jaa - sen sijaan toivon, että mahdollisimman moni nämä kysymykset täältä mukaansa poimisi ja blogissaan niihin vastailisi ja tietysti minulle tästä huikkaisi :)