Euroviisut 2013 - tunnelma katossa!

Euroviisut ovat tylsien hommaa. Euroviisuissa on kuollut meininki. Euroviisut ovat so last season.

Näitä lauseita ette koskaan tule kuule asianomaisen suusta kuulemaan! Olen vieläkin aivan juhlatunnelmissa, arkeen laskeutuminen on edelleen kesken. Mieli sulattelee kokemaansa, järki näkemäänsä ja sydän tuntemaansa. Ja se on jo selvää, että se sydän sykkii nyt lopullisesti Euroviisujen tahtiin. Ymmärrän lopultakin, kuinka hurjimmat Euroviisu-fanit jaksavat kiertää kisojen perässä ympäri maita vuodesta toiseen. Ymmärrän ystävääni, jolla on dvd -taltiona useiden vuosien viisuilut. Ymmärrän heitä kaikkia paremmin kuin hyvin, sillä taidan itsekin kuulua siihen hurahtaneiden joukkoon tästä eteenpäin :) Tämä taisi olla paras työmatka ikinä!







Mikä Euroviisuista tekee niin ainutlaatuisen tapahtuman? Miksi siellä tunnelma on erilainen kuin missään muissa kansainvälisissä musiikkitapahtumissä? En tiedä, mutta ainakin viisufanien asenne on jotain aivan uskomatonta. Jo viikkoa ennen kilpailuja moni meni paikanpäälle, kannustamaan omiaan ja muita. Niin, se on yksi aivan upea piirre: kukaan ei kannusta vain ja ainoastaan sitä omaansa, vaan jokainen esiintyjä ja maa saa yhtä raikuvat aplodit, yhtä innostuneen vastaanoton, yhtä lämpöiset hymyt.





Ja sitä panostusta, millä ihmiset lähtevät viisuja katsomaan voi vain ihailla! Kerrankin tunsin itseni täysin alipukeutuneeksi - kuinka en tajunnut edes yhtä huntua mukaani ottaa, saati Suomen lippua? Eikä lohduttanut lainkaan, kun Kristan taustajoukoissa ollut tyttö sanoi, että olisin heiltä voinut huivin hakea - olimme nimittäin tässä vaiheessa jo palaamassa lentokoneessa Suomeen :(












Kuvien otto osoittautui haasteelliseksi, sillä hallin valot välkkyivät ja vaihtoivat väriä koko ajan, lieskat loimusivat (istuimme niin lähellä, että liekkien tullessa lavalle jouduimme peittämään kasvot käsillä kuumuuden vuoksi!) ja lisäksi vaikka istuinpaikkamme olikin parhaat mahdolliset ja niin lähellä lavaa kuin istumapaikka saattoi olla, oli suoraan minun ja lavan välissä jokin metallihäkkyrä, joka näkyy lähes kaikissa kuvissa - pahoitteluni siis kuvien laadusta!


Oli todella mielenkiintoista nähdä näin valtaisan liveproduction tekoa paikanpäällä. Katossa olevasta tv-ruudusta saatoimme seurata kuinka tv-katsojat lähetyksen näkevät - ja silmiemme edessä näky oli hyvinkin erilainen. Saattoi tapahtua esimerkiksi niin, että kun kamerat kuvasivat esiintyjää lähikuvassa, hänen edessään lavalla ryömi toinen kameramies kiireenvilkkaa pois alueelta johon kamera seuraavaksi siirtyisi. Tuossa täytyy olla useampi harjoitus takana, että tiedetään milloin missäkin voi liikkua, ja milloin täytyy heittääntyä maihin :)

Paikanpäältä seurattuna kaikki esitykset olivat todella hyviä, enkä olisi ihmetellyt kenenkään voittoa. Tanska sen kuitenkin mielestäni ansaitusti nappasi, Emmelie on upeaääninen ja suloinen tyttö! Ja hei, minun kannaltani tämä kävi paremmin kuin hyvin, sillä ehdin rakastua reissulla Kööpenhaminaan, joten sinne se on ensi vuonna viisuilemaan suunnattava!















Ruotsalaiset osasivat järjestää upeat juhlat, ja todella hauskat oli sekä välispiikit, että heidän itseironiset videonsa sekä lopussa ollut lavashow - aivan mielettömät aplodit naapurimaalle näin jälkikäteen (vaikka menivät sen lätkän voittamaankin)