Kylläpäs näyttääkin blogini etusivu kamalalta tällä hetkellä - lyhyet pikkupostaukset ja paljon tyhjää tilaa :) Saako puolustautua? No puolustaudun kuitenkin, ihan itselleni selitellen miksi, miksi ja miksi. Kulunut viikko (tai itse asiassa kaksi) on ollut työrintamalla uskomattoman kiireistä. Projekteja tulee mutta ei mene - lopputuloksena niin täysi kalenteri, että vaikka olen töissä jo aamulla ennen seitsemää en voi konetta neljältäkään sammuttaa. Lohdutan itseäni, että kyllä tämä tästä rauhoittuu - ainakin siinä vaiheessa kun suomalaiset firmat lähtevät kesälomalle heinäkuuksi, ja kaikki toiminta pysähtyy.
Turkin toiminta ei ole pysähtynyt, mutta nyt siellä on alun kaaoksen jälkeen tunnelma muuttunut: ihmiset laulavat, tanssivat, soittavat kitaraa ja ovat jotenkin hyvällä tuulella paitsi arvon pääministeri, joka ei edelleenkään tule puolta askelta vastaan, vaan seisoo jääräpäisenä kuin uhmaikäinen kolmivuotias oman mielipiteensä takana. Demokratiaa? Tuskinpa.
Tämä on noussut otsikoiksi jo ympäri maailman, The Economist julkaisi loistavan artikkelin nimeltä The New Young Turks, ja olipa kanteen päässyt itse herra pääministeri, sultaanin kaapu harteillaan ;)
![]()
![]()
![]()
Turkin toiminta ei ole pysähtynyt, mutta nyt siellä on alun kaaoksen jälkeen tunnelma muuttunut: ihmiset laulavat, tanssivat, soittavat kitaraa ja ovat jotenkin hyvällä tuulella paitsi arvon pääministeri, joka ei edelleenkään tule puolta askelta vastaan, vaan seisoo jääräpäisenä kuin uhmaikäinen kolmivuotias oman mielipiteensä takana. Demokratiaa? Tuskinpa.
Tämä on noussut otsikoiksi jo ympäri maailman, The Economist julkaisi loistavan artikkelin nimeltä The New Young Turks, ja olipa kanteen päässyt itse herra pääministeri, sultaanin kaapu harteillaan ;)
kuva: occupyturkey
Elo päivisin on jotakuinkin normaaleilla uomillaan. Mieheni äiti asuu Istanbulin Üsküdarissa ja sisko perheineen lähellä sitä, ja heidän asuinalueillaan mielenosoitukset ovat olleet kattilankansien lyömisen, auton torvien tööttöilyn ja kotien valojen vilkuttelun juhlaa - sitä on jo kuulma alkanut iltaisin odottaa, tuo omanlaisensa tunnelman :)
Ihmisten viestit ovat hauskoja, fiksuja ja päivä päivältä enemmän ajatuksella tehtyjä, katsokaa nyt tätäkin :)
kuva: Occupyn Facebook-sivu
Olen tässä junamatkoillani (hyvä käyttää noita maitojunia -> nettiyhteys ei toimi -> ei voi tehdä töitä) pohdiskellut tätä blogia ja teitä, enimmäkseen teitä. Ja koittanut miettiä, mitä te tykkäisitte lukea, mikä teitä kiinnostaisi. Enkä minä sitä itsekseni tietysti keksinyt, vaan olisi kiva kuulla teiltä, onko blogi nykyisellään luettavaa materiaalia vai onko jotain mitä siihen lisää tai vähemmän kaipaisitte? Ymmärrettävistä syistä Turkkiin ja siellä eloon liittyvät aiheet tässä pikkuhiljaa vähenevät koko ajan, kun en viitsi mitään kovin vanhoja juttuja tänne kirjoitella "kävin tässä kivassa paikassa syömässä toissavuonna" :) Tämä blogi onkin ehkä liukunut enemmän sinne lifestyle -sekamelskan suuntaan, ja aiheet ovat vähän sieltä sun täältä.
Mutta joo, eli vinkkejä, ideoita, toiveita, moitteita, juttuideoita ja terveisiä otan vastaan enemmän kuin mielelläni! Voit jättää kommentin, lähettää sähköpostin (osoite oikeassa sivupalkissa) tai jättää viestin Facebook -sivun kautta.
Ihanaa perjantaita kaikille tasapuoleisesti!
