Terveiset Lappeenrannasta! Hyppäsimme eilen siskon kanssa Lappeenrantaan vievään junaan, jonka ravintolavaunuun olimme tehneet serkkulikan kanssa treffit. Tämä minireissu vanhaan kotikaupunkiin oli suunniteltu jo hyvissä ajoin, ja hoitopaikat varmistettu niin lapsille kuin koirillekin (eli miehet jätettiin kotivahdeiksi :)
Päivä saikin melkoisen alun, kun seurasimme aitiopaikalta VR:n kahvilaemännän toimintaa. Rouva kävi suureen ääneen järjestelemässä ihmisten istumapaikkoja (neljä per pöytä istutaan siellä, ettäs tiedätte), vahtimassa ettei laukkuja vain ollut penkeillä (vaikka se käsilaukku ei veisi yhtään ylimääräistä tilaa) ja että heti kun on ruoka syöty tai juoma juotu lähdetään ravintolavaunusta pois (syö, mene pois, syö, mene pois oli hänen iskulauseensa). Kunniansa sai kuulla äiti, joka noin puolitoistavuotiaan lapsen piltinsyömistä vahti, ja samalla ottikin huikan vesipullostaan - omia juomia ei juoda missään tilanteessa, Piltti kuulma on juuri ja juuri sillä rajalla, että sen saa ravintolavaunussa syöttää. Äiti oli aikeissa kyllä ostaa itselleen ruoka-annoksen kunhan sai lapsen syötettyä, mutta totesi että eipä kiinnosta rahojaan antaa noin joustamattomalle ravintolalle, ja lähti pois.
Myös ulkomaalaiset turistit saivat osansa, kun eivät ymmärtäneet rouvan sääntöjen mukaan istua ja elää - kyllä pyörittelivät jälkikäteen päätään, ja ihmettelivät suomalaista "palvelukulttuuria". Isä Miitro istui vieressämme, hänelle ei sentään emäntäkään viitsinyt suurmpia sanoa, mutta poistui herra pikapikaa vaunusta ruokansa syötyään. Täytyy sanoa, että tuota emännän toimintaa seuratessa oli olo kuin piilokamerassa, jokainen asiakas pälyili hämmentyneinä toisiaan, että mitä ihmettä tuossa ravintolassa oikein tapahtuu.
Onneksi matka taittui nopeaan, ja pian olimmekin ihanassa Lappeenrannassa. Keli oli mitä mahtavin, mittari lähenteli 30 astetta ja aurinko paistoi. Erehdyimme ruokapaikkaa valitessamme jostain syystä Rossoon (kukaan meistä ei ollut Lappeenrannassa vuosiin ravintolassa käynyt, joten emme muistaneet, onko siellä muita vaihtoehtoja). Ruokaa odotimme tunnin, ja kun se vihdoin saapui, oli pettymys iso. Lohi oli onnistuttu valmistamaan totaalisen mauttomaksi, mutta kastike oli niin pippurista, että suu paloi. Toisten annokset olivat yhtä epäonnistuneita, ja tästä kyllä tarjoilijalle huomautimmekin, sen suurempaa vastakaikua saamatta. Taidan olla vielä tottunut turkkilaiseen meininkiin, jossa yleensä tällaisessa tilanteessa ravintola tarjosi vaikkapa pienen jälkiruuan hyvityksen omaisesti... Mutta en tosiaan Rossoa suosittele, mikäli haluat ruokasi pian ja maittavana.
Vatsat ei niin täynnä suuntasimme vielä hieman kauppoja kiertelemään, ja huvitimme itseämme mitä mielikuvituksellisimpia pääkoristeita kokeillen. Ja voin jo tässä vaiheessa kertoa, että itseasiassa tykästyin niin tuohon valtaisaan keltaiseen kukkaan, että se lähti mukaani illanviettoon :) Iltaa oli tarkoitus viettää mukavassa säässä terasseja kierrellen, mutta sää muutti suunnitelmat. Pääsimme vielä kuivina satamaan Prinsessa Armaadan terassille, mutta sitten taivas repesi. Istuimme siis markiisien alla keskellä kaatosadetta ja ukkosta, ja kiertely muilla terasseilla jäi vain haaveeksi. Mutta itseasiassa tuo ilta oli mieleenpainuva, ja tunnelmakin jotenkin lämminhenkinen - kukaan ei päässyt terassilta lähtemään kesken sateen, joten paikat olivat viimeistä penkkiä myöten täynnä ja kaikilla tuntui kivaa olevan. Meidän kohdalla sattui tosin pieni rako olemaan markiisissa, joten pahimman sateen aikana avasimme sontikan, ja istuimme sitten sen alla :) Mutta näistä tilanteistahan ne parhaat muistot aina jäävät, kun asiat ei menekään täysin suunnitelmien mukaan!
![]()
Nyt olemme jo kotona, levänneinä, paljon nauraneina ja menneitä muistelleina. Tällaiset viikonloput ovat todellakin tarpeen silloin tällöin, mekin päätimme tehdä jonkinmoisen tavan tästä ja seuraavaa viikonloppua hieman jo suunnittelimmekin.
![]()
Tältä bloggaajalta unohtui kamera kokonaan kotiin, yhdessä puhelimen laturin kanssa, joten kuvasaldo on poikkeuksellisen olematon! Oli aivan orpo olo, kun ei päässyt koko viikonloppuna kuvia napsimaan! Muutaman ehdin Instagrammilla ottaa, ennen kuin puhelin lopullisesti pimeni. Instagrammiin tulee muuten kuvia ehkä hieman tiuhempaa kuin tänne blogiin, joten halukkaat voivat sieltäkin menojani seurailla, minut löytää nimellä fromkaroliina.
P.S. Muistattehan, että huomisesta alkaen Google Reader ei ole enää toiminnassa! Vaihtoehtoisen keinon blogimaailman seuraukseen löydät tästä postauksestani.
Päivä saikin melkoisen alun, kun seurasimme aitiopaikalta VR:n kahvilaemännän toimintaa. Rouva kävi suureen ääneen järjestelemässä ihmisten istumapaikkoja (neljä per pöytä istutaan siellä, ettäs tiedätte), vahtimassa ettei laukkuja vain ollut penkeillä (vaikka se käsilaukku ei veisi yhtään ylimääräistä tilaa) ja että heti kun on ruoka syöty tai juoma juotu lähdetään ravintolavaunusta pois (syö, mene pois, syö, mene pois oli hänen iskulauseensa). Kunniansa sai kuulla äiti, joka noin puolitoistavuotiaan lapsen piltinsyömistä vahti, ja samalla ottikin huikan vesipullostaan - omia juomia ei juoda missään tilanteessa, Piltti kuulma on juuri ja juuri sillä rajalla, että sen saa ravintolavaunussa syöttää. Äiti oli aikeissa kyllä ostaa itselleen ruoka-annoksen kunhan sai lapsen syötettyä, mutta totesi että eipä kiinnosta rahojaan antaa noin joustamattomalle ravintolalle, ja lähti pois.
Myös ulkomaalaiset turistit saivat osansa, kun eivät ymmärtäneet rouvan sääntöjen mukaan istua ja elää - kyllä pyörittelivät jälkikäteen päätään, ja ihmettelivät suomalaista "palvelukulttuuria". Isä Miitro istui vieressämme, hänelle ei sentään emäntäkään viitsinyt suurmpia sanoa, mutta poistui herra pikapikaa vaunusta ruokansa syötyään. Täytyy sanoa, että tuota emännän toimintaa seuratessa oli olo kuin piilokamerassa, jokainen asiakas pälyili hämmentyneinä toisiaan, että mitä ihmettä tuossa ravintolassa oikein tapahtuu.
Onneksi matka taittui nopeaan, ja pian olimmekin ihanassa Lappeenrannassa. Keli oli mitä mahtavin, mittari lähenteli 30 astetta ja aurinko paistoi. Erehdyimme ruokapaikkaa valitessamme jostain syystä Rossoon (kukaan meistä ei ollut Lappeenrannassa vuosiin ravintolassa käynyt, joten emme muistaneet, onko siellä muita vaihtoehtoja). Ruokaa odotimme tunnin, ja kun se vihdoin saapui, oli pettymys iso. Lohi oli onnistuttu valmistamaan totaalisen mauttomaksi, mutta kastike oli niin pippurista, että suu paloi. Toisten annokset olivat yhtä epäonnistuneita, ja tästä kyllä tarjoilijalle huomautimmekin, sen suurempaa vastakaikua saamatta. Taidan olla vielä tottunut turkkilaiseen meininkiin, jossa yleensä tällaisessa tilanteessa ravintola tarjosi vaikkapa pienen jälkiruuan hyvityksen omaisesti... Mutta en tosiaan Rossoa suosittele, mikäli haluat ruokasi pian ja maittavana.
Vatsat ei niin täynnä suuntasimme vielä hieman kauppoja kiertelemään, ja huvitimme itseämme mitä mielikuvituksellisimpia pääkoristeita kokeillen. Ja voin jo tässä vaiheessa kertoa, että itseasiassa tykästyin niin tuohon valtaisaan keltaiseen kukkaan, että se lähti mukaani illanviettoon :) Iltaa oli tarkoitus viettää mukavassa säässä terasseja kierrellen, mutta sää muutti suunnitelmat. Pääsimme vielä kuivina satamaan Prinsessa Armaadan terassille, mutta sitten taivas repesi. Istuimme siis markiisien alla keskellä kaatosadetta ja ukkosta, ja kiertely muilla terasseilla jäi vain haaveeksi. Mutta itseasiassa tuo ilta oli mieleenpainuva, ja tunnelmakin jotenkin lämminhenkinen - kukaan ei päässyt terassilta lähtemään kesken sateen, joten paikat olivat viimeistä penkkiä myöten täynnä ja kaikilla tuntui kivaa olevan. Meidän kohdalla sattui tosin pieni rako olemaan markiisissa, joten pahimman sateen aikana avasimme sontikan, ja istuimme sitten sen alla :) Mutta näistä tilanteistahan ne parhaat muistot aina jäävät, kun asiat ei menekään täysin suunnitelmien mukaan!
Tältä bloggaajalta unohtui kamera kokonaan kotiin, yhdessä puhelimen laturin kanssa, joten kuvasaldo on poikkeuksellisen olematon! Oli aivan orpo olo, kun ei päässyt koko viikonloppuna kuvia napsimaan! Muutaman ehdin Instagrammilla ottaa, ennen kuin puhelin lopullisesti pimeni. Instagrammiin tulee muuten kuvia ehkä hieman tiuhempaa kuin tänne blogiin, joten halukkaat voivat sieltäkin menojani seurailla, minut löytää nimellä fromkaroliina.
P.S. Muistattehan, että huomisesta alkaen Google Reader ei ole enää toiminnassa! Vaihtoehtoisen keinon blogimaailman seuraukseen löydät tästä postauksestani.