Suomeen muutettuani elämä on muuttunut huomattavasti vähäsanaisemmaksi. Karkeasti jos jälleen yleistetään, Suomessa ei harrasteta minkäänlaista small talkia tai kohteliaisuuksien vaihtoa tuntemattomien kanssa - aika vahan tuttujenkaan kanssa.
Turkissa on paljon vakiintuneita kohteliaisuussanontoja, ja mikäli siellä asuu on niitä hyvä oppia käyttämään - muuten voi nopeasti saada töykeän henkilön leiman otsaansa ;) Ja nopeasti niistä tuleekin tapa, jopa siinä määrin että itseni on ollut suunattoman vaikea tuosta tavasta hieman oppia pois, suomalaiset kun eivät kaikkia tuntemattoman höpinöitä ymmärrä.
Yksi yleisimmistä sanonnoista on paranemisen toivottelu, eli Geçmiş olsun. Sanantarkasti tämä tarkoittaa olkoon mennyttä, mutta tarkoitusperä on sama kuin meidän pikaisen paranemisen toivottelu. Tätä Geçmiş olsun-sanontaa ei käytetä vain silloin, kun juttelemme sairaan ihmisen kanssa. Sanomme Geçmiş olsun myös jos joku kertoo toisen sairastumisesta, tai että on käynyt jotain muuta ikävää, ei edes välttämättä terveyteen liittyvää.
Kun turkkilainen astuu putiikkiin tai jonkun työpaikalle, toivotellaan sisäänastuessa ensimmäisenä Kolay gelsin. Suomeksi kääntyisi muotoon työn iloa, mutta tarkoittaa sananmukaisesti Tulkoon helpoksi. Kolay gelsin toivotellaan myös esimerkiksi meillä aamuisin, kun toinen lähtee töihin. Eikä siinä ole sitä ironista sävyä, minkä voi helposti mieltää suomen kielessä jos kotiin jäävä toivottelee työn iloa sille lumituiskuun töihin lähtevälle ;)
Yksi sanonta, mistä olen joutunut poisoppimaan erityisesti, on Afiyet olsun, hyvää ruokahalua. Tätä toivotellaan kun käydään yhdessä ruokailemaan, tai sitten jos vaikka kävelet huoneeseen jossa joku on syömässä. Työpaikalla aluksi vaistomaisesti toivottelin hyvät ruokahalut jos kävelin vaikka kahvion poikki, mutta sen verran kummastuneita vilkaisuja sain siellä osakseni, että olen oppinut pitämään tuossa tilanteessa suuni supussa! Ruokailutilanteeseen liittyy myös sanonta eline sağlık, jolla kiitellään ruoan laittanutta henkilöä - itse asiassa toivotaan terveyttä hänen käsilleen :)
Kun joku aivastaa missä tahansa, oli se sitten koti, bussi, työpaikka, niin lähellä olijat toivottelevat hetiçok yaşa eli pitkää ikää. Tähän voidaan vastata että sen de gör, sinulle myös (oikeastaan vastataan "näe sinäkin") tai sitten hepberaber, kaikki yhdessä tai sitten yksin kertaisesti kiittää sağ ol. Ei pidä hämmästyä, jos bussissa aivastat ja täysin tuntemattomat sinulle toteavat että çok yaşa, kiität vain kauniisti ja jatkat aivastelua mikäli siltä tuntuu ;)
Nyt kun näitä alkaa miettiä, niin itse asiassa turkkilaiset kohteliaisuudet ovat pohjaton kaivo, kaikkiin tilanteisiin löytyy sanontansa. Kun joku on saanut vaikkapa uuden puseron, auton taikka laukun, toivotellaan että Güle güle kullan, käytä ilolla. Kun hyvästellään ihminen joko kasvokkain taikka puhelimessa, pyydetään tätä pitämään huoli itsestään, kendine iyi bak. Matkalle lähtijälle toivotaan hyvää matkaa, iyi yolculuklar ja hurvittelemaan lähtevälle hyviä huvitteluja, iyi eğlenceler.
Aika yksinkertaista, eikö vaan, kun niin moneen tilanteeseen löytyy valmiit fraasit - helppoa mennä aina etiketin mukaisesti eikä tarvitse miettiä, että mitäs ihmettä minä tässäkin tilanteessa sanoisin!
![]()
Turkissa on paljon vakiintuneita kohteliaisuussanontoja, ja mikäli siellä asuu on niitä hyvä oppia käyttämään - muuten voi nopeasti saada töykeän henkilön leiman otsaansa ;) Ja nopeasti niistä tuleekin tapa, jopa siinä määrin että itseni on ollut suunattoman vaikea tuosta tavasta hieman oppia pois, suomalaiset kun eivät kaikkia tuntemattoman höpinöitä ymmärrä.
Yksi yleisimmistä sanonnoista on paranemisen toivottelu, eli Geçmiş olsun. Sanantarkasti tämä tarkoittaa olkoon mennyttä, mutta tarkoitusperä on sama kuin meidän pikaisen paranemisen toivottelu. Tätä Geçmiş olsun-sanontaa ei käytetä vain silloin, kun juttelemme sairaan ihmisen kanssa. Sanomme Geçmiş olsun myös jos joku kertoo toisen sairastumisesta, tai että on käynyt jotain muuta ikävää, ei edes välttämättä terveyteen liittyvää.
Kun turkkilainen astuu putiikkiin tai jonkun työpaikalle, toivotellaan sisäänastuessa ensimmäisenä Kolay gelsin. Suomeksi kääntyisi muotoon työn iloa, mutta tarkoittaa sananmukaisesti Tulkoon helpoksi. Kolay gelsin toivotellaan myös esimerkiksi meillä aamuisin, kun toinen lähtee töihin. Eikä siinä ole sitä ironista sävyä, minkä voi helposti mieltää suomen kielessä jos kotiin jäävä toivottelee työn iloa sille lumituiskuun töihin lähtevälle ;)
Yksi sanonta, mistä olen joutunut poisoppimaan erityisesti, on Afiyet olsun, hyvää ruokahalua. Tätä toivotellaan kun käydään yhdessä ruokailemaan, tai sitten jos vaikka kävelet huoneeseen jossa joku on syömässä. Työpaikalla aluksi vaistomaisesti toivottelin hyvät ruokahalut jos kävelin vaikka kahvion poikki, mutta sen verran kummastuneita vilkaisuja sain siellä osakseni, että olen oppinut pitämään tuossa tilanteessa suuni supussa! Ruokailutilanteeseen liittyy myös sanonta eline sağlık, jolla kiitellään ruoan laittanutta henkilöä - itse asiassa toivotaan terveyttä hänen käsilleen :)
Kun joku aivastaa missä tahansa, oli se sitten koti, bussi, työpaikka, niin lähellä olijat toivottelevat hetiçok yaşa eli pitkää ikää. Tähän voidaan vastata että sen de gör, sinulle myös (oikeastaan vastataan "näe sinäkin") tai sitten hepberaber, kaikki yhdessä tai sitten yksin kertaisesti kiittää sağ ol. Ei pidä hämmästyä, jos bussissa aivastat ja täysin tuntemattomat sinulle toteavat että çok yaşa, kiität vain kauniisti ja jatkat aivastelua mikäli siltä tuntuu ;)
Nyt kun näitä alkaa miettiä, niin itse asiassa turkkilaiset kohteliaisuudet ovat pohjaton kaivo, kaikkiin tilanteisiin löytyy sanontansa. Kun joku on saanut vaikkapa uuden puseron, auton taikka laukun, toivotellaan että Güle güle kullan, käytä ilolla. Kun hyvästellään ihminen joko kasvokkain taikka puhelimessa, pyydetään tätä pitämään huoli itsestään, kendine iyi bak. Matkalle lähtijälle toivotaan hyvää matkaa, iyi yolculuklar ja hurvittelemaan lähtevälle hyviä huvitteluja, iyi eğlenceler.
Aika yksinkertaista, eikö vaan, kun niin moneen tilanteeseen löytyy valmiit fraasit - helppoa mennä aina etiketin mukaisesti eikä tarvitse miettiä, että mitäs ihmettä minä tässäkin tilanteessa sanoisin!
