J - Joulun vietto Turkissa

Turkkilainen ei siis vietä erikseen joulua noel ja uutta vuotta yeni yıl. He koristelevat kotinsa, kauppansa ja katunsa uuden vuoden juhlan hengessä, käyttäen aineksia länsimaisesta joulusta. Lahjojakin vaihdetaan - uutena vuotena. Joskus keskustelu tästä juhlakaudesta sai hupaisiakin piirteitä, kun itse puhui juurikin länsimaalaisesta joulusta ja turkkilainen omastaan, eli siis itseasiassa uudesta vuodesta. Edelleen mieheni kysyy joka ikinen vuosi, että milloinkas ne joulupäivät nyt sitten olikaan ja minä päivänä joulua varsinaisesti juhlitaan.

Meidän koulumme oli International, kansainvälinen, joten saimme siellä juhlistaa joulua silloin kun se oikeasti oli, jouluna. Saimme hankkia joulupukin vermeet, pakottaa jonkun miesopettajan niihin pukeutumaan ja jakamaan juhlassa lapsille lahjoja. Tämä oli muuten melko hupaisaa, tämä lahjashow. Pyysimme vanhempia lähettämään ennen joulujuhlaa opettajille omalle lapselleen pienen lahjan - Suomessahan tämä yleensä tarkoittaa esimerkiksi pikkuautoa tai karkkipussia. Ei Turkissa. Meillä oli melkoinen työ yrittää piilotella viikon ajan luokassa reilua kymmentä valtaisaa pakettia, siellä oli esimerkiksi moniosaisia nukkekoteja, kauko-ohjauksella toimivia metrin mittaisia rekkoja ja lasta suurempia nallekarhuja. Järjetöntä, mutta valitettavasti monella turkkilaisella vanhemmalla oli tapana täysin ylireagoida tällaiseen - meidän lapsella on oltava ainakin se kallein lelu tuntui olevan hyvin yleinen ajatus. Voi joulupukki-raukkaa, joka nuo paketit sai säkissään juhlasaliin raahata!

Minä en itse ole ollut kovinkaan jouluihminen, mutta lapsen vuoksi meillä joka vuosi on kuuset koristeltu, lahjat jaettu ja jouluruuat syöty. Tosin viimeiset 8 vuotta olen ollut hyvinkin vaihtoehtoisessa jouluruokapöydässä, sillä miehenihän on se perheen kokki ja hän on tehnyt sitten omanlaisensa jouluruuat. (Yhtenä jouluna otti tuon aattopäivän vapaaksi eikä poistunut keittiöstä 7 tuntiin!!) Eräänä jouluna tosin sain pari suomalaista ystävääni aattona kylään, ja he olivat onnistuneet väkertämään paikallisista aineksista aivan oikean makuista lanttulaatikkoa ja luumutäytteisiä joulutorttuja. Kyllä maistui! Mieheni tosin hieman lanttulaatikkoa ihmetteli, se kun on aavistuksen makeaa suuhun.


Tänä vuonna menemmekin vanhempieni luo jouluksi. Tämä tietää notkuvia ruokapöytiä ja ihanaa rauhaa - juuri mitä joulun ajalta kaipaan eniten. Mieheni tuo vielä oman säväyksen jouluruokapöytään, haluaa valmistaa muutamat alkupalat meille. Ja sehän passaa!

(kuvat vuodelta 2009)