Istuin eilen aamutuimaan Fazerin kahvilassa ystävääni odotellen. Aikaa kuluttaakseni otin käteeni aamun Hesarin ja syvennyin siihen hetkeksi. Ja kohta mieleni täytti kamala tunne, pelko siitä, että nyt ollaan menty metsään. Artikkeleissa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli lukijassa. Tämä lukija nimittäin tajusi, että suurin osa artikkeleista oli aivan uutta tietoa, lehden lukeminen sujui täysin ilman niitä "ai juu, tuostahan juuri eilen toisaalla luinkin" -hetkiä. Enkä puhu nyt niistä päivittäisistä kohujutuista tai julkkisjuoruista vaan ihan oikeista artikkeleista. Kulttuurista, maailman politiikasta, jopa tulevista eurovaaleista. Kaikki oli kuin uutta tietoa, en osannut linkittää sitä päässäni mihinkään.
Syynä ei ole juttujen, taustoittavien artikkeleiden tai informatiivisten tiivistelmien huonous vaan se, etten ole pitkään aikaan keskittynyt rauhassa lukemaan sanomalehtiä tai muita asiapitoisia julkaisuja. Selaan kyllä aamuisin iltapäivälehtien ja Hesarin uutiset kännykällä, mutta huomio kiinnittyy lähinnä otsikoihin ja nopeasti omaksuttaviin pikkujuttuihin. Syventyminen on jäänyt ja se saa olon tuntumaan tyhmältä.
Olen aina lukenut paljon, seurannut maailman tapahtumia. Luen toki edelleen, ilmeisesti vain lukemiseni on nyrjähtänyt väärään suuntaan: kirjoja kasoittain ja netistä sitten kaikkea nopeaa. En siis ole aikoihin syventynyt kunnolla mihinkään oikeasti tärkeään lukemisen saralla. Ennen kotiini tuli aina sanomalehti joka oli ehdotonta lukea heti herättyäni. Turkissa hain joka aamu pari lehteä ja luin ne pysyäkseni kärryillä mitä missäkin tapahtui. Mutta nyt ovat sanomalehdet unohtuneet ja niiden myötä taisi mennä kaikki fiksu lukeminen itseltäni. Ja tämä saa oloni tuntumaan tyhmältä.
Mistä johtuu, että tietokoneelta on niin vaivalloista ryhtyä perehtymään syväluotaaviin artikkeleihin? Onko tämä nopea IT-kulttuuri saanut aikaan muutoksen käyttäytymisessämme: kaikki tieto on ulottuvillamme ja haluamme saada siitä mahdollisimman laajan osan - niinpä lopputulos on satoja ja taas satoja silmäiltyjä otsikoita, pikaisesti vilkaistuja artikkeleita, kuvia ja aina vain sitä tuoreinta tietoa?
Paitsi tietoon, on tällä varmasti vaikutuksensa myös kieleen ja sen käyttöön. Jokainen tietää iltapäivälehtien kielen olevan vähän niin ja näin, ei välttämättä sitä parasta suomea. Niinpä olisi hyvä antaa omille aivoille virikkeitä laadukkaamman lukemisen parissa ja näin kenties huoltaa hieman myös sitä puolta. Työni on kielen käsittelyä sen eri muodoissa, joten mitä rikkaampaa ja monipuolisempaa lukemiseni on, sitä enemmän saan siitä virikkeitä ja kenties innostustakin omaan työhöni.
En usko, että varsinaista paperista sanomalehteä kuitenkaan kotiini tilaan, arkisin se jäisi aivan varmasti lukematta. Mutta digiversio Suomen Kuvalehdestä tai Hesarista voisi tehdä kyllä terää, jos siihen vain päättäisi paneutua ihan päivittäin. Ja tänä aamuna, sen sijaan, että ryhtyisin silmäilemään uutissivustoja lävitse, syvennynkin lukemaan hitaan artikkelin Hesarista keskittyen vain ja ainoastaan siihen!
Oletteko te huomanneet tämän sanomalehtien vähentymisen tuomia vaikutuksia itsessänne? Onko teistä tullut enemmän selaajia kuin keskittyjiä?
Syynä ei ole juttujen, taustoittavien artikkeleiden tai informatiivisten tiivistelmien huonous vaan se, etten ole pitkään aikaan keskittynyt rauhassa lukemaan sanomalehtiä tai muita asiapitoisia julkaisuja. Selaan kyllä aamuisin iltapäivälehtien ja Hesarin uutiset kännykällä, mutta huomio kiinnittyy lähinnä otsikoihin ja nopeasti omaksuttaviin pikkujuttuihin. Syventyminen on jäänyt ja se saa olon tuntumaan tyhmältä.
Olen aina lukenut paljon, seurannut maailman tapahtumia. Luen toki edelleen, ilmeisesti vain lukemiseni on nyrjähtänyt väärään suuntaan: kirjoja kasoittain ja netistä sitten kaikkea nopeaa. En siis ole aikoihin syventynyt kunnolla mihinkään oikeasti tärkeään lukemisen saralla. Ennen kotiini tuli aina sanomalehti joka oli ehdotonta lukea heti herättyäni. Turkissa hain joka aamu pari lehteä ja luin ne pysyäkseni kärryillä mitä missäkin tapahtui. Mutta nyt ovat sanomalehdet unohtuneet ja niiden myötä taisi mennä kaikki fiksu lukeminen itseltäni. Ja tämä saa oloni tuntumaan tyhmältä.
Mistä johtuu, että tietokoneelta on niin vaivalloista ryhtyä perehtymään syväluotaaviin artikkeleihin? Onko tämä nopea IT-kulttuuri saanut aikaan muutoksen käyttäytymisessämme: kaikki tieto on ulottuvillamme ja haluamme saada siitä mahdollisimman laajan osan - niinpä lopputulos on satoja ja taas satoja silmäiltyjä otsikoita, pikaisesti vilkaistuja artikkeleita, kuvia ja aina vain sitä tuoreinta tietoa?
Paitsi tietoon, on tällä varmasti vaikutuksensa myös kieleen ja sen käyttöön. Jokainen tietää iltapäivälehtien kielen olevan vähän niin ja näin, ei välttämättä sitä parasta suomea. Niinpä olisi hyvä antaa omille aivoille virikkeitä laadukkaamman lukemisen parissa ja näin kenties huoltaa hieman myös sitä puolta. Työni on kielen käsittelyä sen eri muodoissa, joten mitä rikkaampaa ja monipuolisempaa lukemiseni on, sitä enemmän saan siitä virikkeitä ja kenties innostustakin omaan työhöni.
En usko, että varsinaista paperista sanomalehteä kuitenkaan kotiini tilaan, arkisin se jäisi aivan varmasti lukematta. Mutta digiversio Suomen Kuvalehdestä tai Hesarista voisi tehdä kyllä terää, jos siihen vain päättäisi paneutua ihan päivittäin. Ja tänä aamuna, sen sijaan, että ryhtyisin silmäilemään uutissivustoja lävitse, syvennynkin lukemaan hitaan artikkelin Hesarista keskittyen vain ja ainoastaan siihen!
Oletteko te huomanneet tämän sanomalehtien vähentymisen tuomia vaikutuksia itsessänne? Onko teistä tullut enemmän selaajia kuin keskittyjiä?
