Viime viikonloppuna oli aika yhden merkkipaalun nuorenmiehen elämässä. Vuosia tuli täyteen 15 ja samalla juhlimme myös ripille pääsyä. On se hurjaa, miten aika hurahtaa nopeasti, itse muistan aivan selvästi oman riparini ja rippijuhlani - ei siitä tunnu niin kauhean kauaa olevan... Mukavia muistoja, ja niiden vuoksi ehdotin myös muksulle, että rippikoulun kävisi. Ja kovasti on jälkikäteen tyytyväinen ratkaisuun, meillä täällä kotona nyt puhelimen Whatsapp-sovellus piippaa taukoamatta, kun leirikavereiden kanssa yhteyttä pitävät.
Mielestäni rippikoulu on niin tyypillinen suomalainen juttu, että halusin muksun sen käyvän, jos ei muuten, niin ihan kokemuksena jo. Jos Turkissa laitoin osallistumaan islamin tunneille niin samalla tavoin on täällä Suomessa osallistunut uskonnontunneille, ja nyt siis myös rippikouluun.
Tällä hetkellä vielä yli 80 % suomalaisnuorista sen käy, luku on suurempi kuin missään muussa Pohjoismaassa. Liekö sitten juuri erilaisten rippileirien ansiota? Näilläkin nuorilla oli ollut kuulma huippukivaa siellä Unkarin leirillä, ja kovasti suunnittelevat vielä loppukesälle yhteistä viikonloppua samalla porukalla.
En ole tainnut oman konfirmaationi jälkeen rippikirkossa käydäkään, joten itselleni oli kaikki siellä hieman uutta. Uutta oli varmasti kyllä jokaiselle se yllätys, jonka pappi oli sinne onnistunut järkkäämään: tansanialainen kuoro viihdytti meitä koko kirkkoseremonian ajan! Voi, miten upeat äänet heillä olikaan, ja miten paljon parempi meno kuin niissä tavallisissa suomalaisvirsissä - mahtoivat ihmetellen kuunnella suomalaista, pateettista touhua laahaavine virsineen ja monotonisine saarnoineen ;) Heidän lauluissaan oli svingiä, alkoi ihan vaistomaisesti jalka naputtaa tahtia ja taisipa siellä ihmisten lannekin hieman hytkyä menossa mukana!
Äitee ja poika :) |
Mielestäni rippikoulu on niin tyypillinen suomalainen juttu, että halusin muksun sen käyvän, jos ei muuten, niin ihan kokemuksena jo. Jos Turkissa laitoin osallistumaan islamin tunneille niin samalla tavoin on täällä Suomessa osallistunut uskonnontunneille, ja nyt siis myös rippikouluun.
Tällä hetkellä vielä yli 80 % suomalaisnuorista sen käy, luku on suurempi kuin missään muussa Pohjoismaassa. Liekö sitten juuri erilaisten rippileirien ansiota? Näilläkin nuorilla oli ollut kuulma huippukivaa siellä Unkarin leirillä, ja kovasti suunnittelevat vielä loppukesälle yhteistä viikonloppua samalla porukalla.
Päivänsankari/rippilapsi oli tyytyväinen viikonlopun päättyessä, ilma oli lämmin ja kesä vielä suurelta osin edessä - mitäpä sitä muuta voikaan toivoa! (Noh, ehkä hieman lämpöisempiä ilmoja, tämänpäiväinen räntäsade ei kovin saanut hymyä kenenkään huulille.)
Seuraava suurempi etappi onkin sitten ne ylioppilasjuhlat joidenkin vuosien kuluttua- ja sitten tunnen itseni viimeistään ikälopuksi! ;)
Seuraava suurempi etappi onkin sitten ne ylioppilasjuhlat joidenkin vuosien kuluttua- ja sitten tunnen itseni viimeistään ikälopuksi! ;)
"Lähetin lapseni elämään,
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet, neuvoin väylät
mutta tuulille en voi mitään."