![So… I like you]( "fromkaroliina")
Tiedättekö, kuinka joskus vaan on sellainen tosi hyvä ja hykerryttävä fiilis, ihan ilman sen kummempaa syytä? Että tekee vaan mieli hymyillä ja hyräillä (ja ajaa kanssaihmiset raivon partaalle) koko ajan. Mulla on tänään sellainen olo. Mikään ei harmita, mikään ei ärsytä, mikään ei kiukuta. Hykertelen vaan täällä omissa oloissani. Ja katselen Pinterestistä onnellisia kuvia, lueskelen onnellisten ihmisten viisaita sanoja. Eli olisin ehkä aika rasittavaa seuraa, jos joku tänään seurassani olisi ;) Tälle hyvälle ololle ainoa selitys taitaa olla se, että sain olla avuksi tänään jollekin. Ja sehän on vallan hyvä syy hykerrellä. Ja katsella kivoja videoita, ja lukea kivoja juttuja. Mietin täällä sohvallani nyt myös paljon sitä, miksi suomalaiset perinteisesti ovat niin nihkeitä kertomaan toiselle ihmiselle fiiliksistään. Miksi on niin vaikea sanoa ”oot aika ihana tyyppi” tai ”tykkään susta”? Tarvitseeko sitä odottaa, että ollaan menossa naimisiin tai maataan sairaalassa henkitoreissa, ennen kuin uskaltaa kertoa toiselle, että välittää? Koska (nyt olen joo taas ärsyttävän sentimentaalinen) et voi ikinä tietää, mitä seuraavana hetkenä tapahtuu. Mitä jos juuri sinun sanasi olisi se, mikä pelastaisi toisen ihmisen päivän? Olet pantannut ja miettinyt, uskallatko sanoa, että välität. Samalla tämä olisikin juuri se asia, mitä toinen olisi tarvinnut tunteakseen itsensä onnelliseksi ja tykätyksi. Tai mitä jos […]
