Cezayir Sokağı, Ranskalainen kuja Istabulissa

Istanbulin sydämessä Beyoğlun kaupunginosassa, Galatatasarayn lukion takana, on näkemisen ja kokemisen arvoinen kuja. Vielä 2000-luvulle tultaessa kyseessä oli vain yksi Istanbulin ränsistyneistä kujapahasista, samanlainen, joita siellä on sadoittain. Naiset kuivattivat pyykkejään kujan yllä viritetyillä naruilla, lapset temusivat pihalla, papat istuivat portaiden juurella menoa tarkkaillen. Vuonna 2003 tämän kujan elämä kuitenkin muuttui radikaalisti, kun eräs firma osti ison osan kujan rakennuksista ja antoi niille ja koko kujalle täyden kasvojenuudistuksen. Kuja sai ensin nimekseen Fransız sokağı eli Ranskalainen kuja, mutta myöhemmin sen viralliseksi nimeksi tuli Cezayir Sokağı. Rakennukset saivat uuden tehtävän, kun kujalle perustettiin kymmeniä ranskalaistyylisiä kahviloita ja ravintoloita – täältä on siis turha etsiä pizzaa, viinit ja pikkupurtavat, kalat ja oluet kyllä kannattaa käydä nauttimassa. Koko kuja on ravintoloita ja istuinpaikkoja täynnä, mutta niin on myöskin kattojen terassit. Useimmilla ravintoloilla on nimittäin myös yläkerrassa tiloja, joten jos maisemien katselu kiinnostaa enemmän kuin ihmisten seurailu, suosittelen kipuamaan (joissakin sentään pääsee hissilläkin) ylimpiin kerroksiin ja nauttimaan näköalasta. Myös kesäkuumalla terassit ovat se suositeltavampi vaihtoehto, siellä yleensä puhaltaa kevyt tuulenvire, joka helteessä tuntuu aivan ihanalta…. Me istahdimme tällä kertaa katutasoon, ihmisiä ja hämärtyvän illan meininkiä katselemaan. Siihen ei vain väsy koskaan, tämän kaupungin menon seuraamiseen. Ystävälläni oli syntymäpäivät, ja mikä olisikaan ollut ihanampi ympäristö rauhassa illallista […]