Aamussa on taikaa, reissussakin

Olen ehdottomasti aamuihminen. Toimin parhaiten ennen puolta päivää ja iltapäivisin alkaa energiataso laskea huomattavasti. Illat ovatkin sitten sopivia lähinnä seuraavan päivän hommien suunnitteluun, kirjojen lukemiseen tai Cicimin kanssa ulkona köpsöttelyyn. Jos en nimittäin aamusta hoidettavia asioita hoida, jäävät ne yleensä odottamaan seuraavaa aamua. Tätäkin kirjoitan aamukahvia juoden, sunnuntaiaamuna ennen seitsemää. Niinpä reissuillakin pidän saman rytmin yllä ja herään yhdessä auringon kanssa (kuvainnollisesti tietenkin, aina kun ei reissussakaan se aurinko paista). Mikäli mahdollista, lähden silloin jo liikenteeseen sillä rakastan tunnetta, jolloin olen yksin heräävä kaupunki tai luonto seuranani. Ei kiirehtiviä ihmisiä, ei ruuhkaisia teitä, ei ketään missään – muita siis, kun me aamuvirkut. Rakastan myös aamun värejä, niitä hennosti utuisia tai kauniin pastellisia. Värejä ennen kun päivä tulee ja tekee kaiken kirkkaammaksi ja selkeämmäksi, poistaa aamuisen taian tunteen. Aamut tuoksuvatkin erilaiselta, ne tuoksuvat odotukselta, mahdollisuuksilta, voimalta ja energialta, kun kaikki on taas edessäpäin ja uusi päivä on alkamassa. Aamuisin on helppo tehdä suunnitelmia, helppo tuntea olevansa valmis vaikka mihin – ennen kuin päivän ja illan realiteetit iskevät ja huomaat, että et sitten ollutkaan valmis juuri mihinkään :) Aamuisin matkakohteen myös kokee aidoimmillaan, silloin, kun ihmiset eivät vielä ole tekemässä siitä erilaista. Voi hetken kuvitella olevansa viettämässä normaalia arkipäiväänsä, unohtaa Suomen räntäsateet ja […]