Mies, hanhi ja ystävyys

Istanbulin Kadiköyssä, vanhan kaupungin kujalla, eräässä kulmassa, on pieni ravintola joka on aina täynnä. Jonot ovat ulkopuolella kalatiskin äärellä yhtä lailla kuin sisällä, jossa pöytiin kannetaan aamulla pyydettyä kalaa, rapeita mustekalarenkaita, friteerattua hamsia, erilaisia mezeitä ja kylmää Efestä. Seiniä koristavat kymmenet valokuvat Atatürkisa, suosikkikuvassani hän seisoo raki-lasillinen kädessään. Mutta toisilla seinillä on muutakin, on kuvia miehestä, on kuvia hanhesta. Hanhi esiintyy lehtiartikkeleissa, onpa siellä sarjakuvakin, jonka päätähtenä hän näyttää olevan. Hanhi on päässyt myös paperiservetteihin, ruokalistoihin. Miksi ihmeessä kalaravintola mainostaa hanhen kuvalla? Minäpä kerron teille tarinan – ja tämä tarina on tosi. Oli kalastajamies nimeltä Kadı Nimet. Tämä kalastaja oli ehkä paljon muiden kalastajien kaltainen, lähti aamuyöstä merelle ja palasi auringon jo kurkistettua taivaanrannan takaa. Hänellä on myös maatila, jossa päivisin hoitelee eläimiään ja maatilkkuaan, kuten niin moni muukin, sekään ei tee hänestä erilaista. Mutta hänen elämänsä muuttui aavistuksen erilaisemmaksi sinä päivänä, kun markkinoilta ostettiin hanhi jolle annettiin nimi Rodi. Rodi olikin luonteeltaan pomo, ei alistunut muiden eläinten mukana kulkemaan vaan alkoi pitää kuria maatilalla. Rohkea tyyppi ei kaihda näykätä sonniakaan, mikäli tämä eteen sattuu tulemaan. Nimet kalasti ja hoiti maatilaa, Rodi sen järjestystä ja kuria. Kunnes tuli päivä, jolloin Nimet päätti ottaa perheensä ja muuttaa Istanbuliin nähdäkseen, mitä suurkaupungilla olisi […]