Asuin ihan lapsuusvuoteni Etelä-Karjalassa. Isovanhempani olivat kotoisin Karjalasta ja Viipurista, eli siis ihan syntyperäisiä Karjalan tyttöi tässä ollaan. Viidesluokkalaisena jouduin kamalaan tilanteeseen, kun muutimme isän töiden vuoksi Keski-Suomeen, Keuruulle. Keuruulla ei puhuta oikeastaan mitään murretta, vaan aika paljon kirjakieltä. Sanotaan minä ja sinä, minulle ja sinulle. Sitten sinne menen mie, ja ai sitä häpeän ja nolouden määrää kun kerran tunnilla suuni avasin, ja sen sijaan että olisin korrektisti sanonut "minä tiedän" suustani pääsikin "mie tiiän". Kamala tilanne, ja toiset tietysti nauroivat. Niin, 80-luvun loppupuolella eivät murteet olleet lainkaan cooleja, ehkä Helsingin murre ainoastaan. Piti puhua samalla tavalla kuin muutkin, eikä haastella omiaan. Voitte uskoa, että tuo jäi ainoaksi kerraksi kun "mie"-sanaa käytin.
![]()
![]()
Vuodet vierivät, ja opin nopeasti puhumaan kuten muutkin, lapsilla onneksi on tämä taito. Lukioon mennessäni palasimme Lappeenrantaan, tuohon humpan ja vetyjen pääkaupunkiin. Muistan äidinkielen opettajani ilahtuneen saatuaan luokkaansa hyvin kauniisti suomea puhuvan tytön, jolla ei murresanat puhetta värittäneet. Kauaa ei tätä onnea kuitenkaan hänellä kestänyt, sillä tuo Etelä-Karjalan murre on kyllä sen verran voimakas juttu, että palasi puheeseeni alta aikayksikön. Minusta tuli mie, varastosta kuuri, ja syömisen jälkeen mentiin potslojoo.
![]()
Nykyään murteita ei enää hävetä tai piilotella, vaan käytetään ylpeästi ja pystyssäpäin. Ja miksi pitäisikään hävetä, mielestäni on ihana kuunnella erilaisia murteita ja ihmetellä eri kaupungeista kotoisin olevien ihmisten sanoja ja puheita. Mielestäni murre on osa sinun persoonaasi, ja sitä tulisi pikemminkin yrittää vaalia kuin hävittää. Toki on paikkansa ja aikansa murteelle ja kirjakielelle, on ymmärrettävä milloin tulee sitten puhua niin, että jokainen kuulija helposti sinua ymmärtää eikä jää arvailemaan, että mitähän ihmettä sinä taas tarkoitit.
![]()
Tästä linkistä pääsette testaamaan, kuinka hyvin ymmärtäisitte eteläkarjalalaisten puhetta, käyhän kokeilemassa ;)
![]()
Vuodet vierivät, ja opin nopeasti puhumaan kuten muutkin, lapsilla onneksi on tämä taito. Lukioon mennessäni palasimme Lappeenrantaan, tuohon humpan ja vetyjen pääkaupunkiin. Muistan äidinkielen opettajani ilahtuneen saatuaan luokkaansa hyvin kauniisti suomea puhuvan tytön, jolla ei murresanat puhetta värittäneet. Kauaa ei tätä onnea kuitenkaan hänellä kestänyt, sillä tuo Etelä-Karjalan murre on kyllä sen verran voimakas juttu, että palasi puheeseeni alta aikayksikön. Minusta tuli mie, varastosta kuuri, ja syömisen jälkeen mentiin potslojoo.
Nykyään murteita ei enää hävetä tai piilotella, vaan käytetään ylpeästi ja pystyssäpäin. Ja miksi pitäisikään hävetä, mielestäni on ihana kuunnella erilaisia murteita ja ihmetellä eri kaupungeista kotoisin olevien ihmisten sanoja ja puheita. Mielestäni murre on osa sinun persoonaasi, ja sitä tulisi pikemminkin yrittää vaalia kuin hävittää. Toki on paikkansa ja aikansa murteelle ja kirjakielelle, on ymmärrettävä milloin tulee sitten puhua niin, että jokainen kuulija helposti sinua ymmärtää eikä jää arvailemaan, että mitähän ihmettä sinä taas tarkoitit.
Tästä linkistä pääsette testaamaan, kuinka hyvin ymmärtäisitte eteläkarjalalaisten puhetta, käyhän kokeilemassa ;)
