Uusi viikko ja uudet meiningit, täällä Suomessa tämä tarkoittaa vuoden viimeisiä koulupäiviä, kesälomien alkua ja kesäisiä kelejä. Muksulla alkaa olla seiskaluokka lopuillaan, viimeiset päivät kuluvat kirjojen palautteluun ja töiden viimeistelyyn. Opettajatkin lienevät jo kesätunnelmissa ja numerotkin annettu, joten päivät ovat leppoisia ja keskittyvät lähinnä oleiluun.
Oma loma ei ala vielä hetkeen, tänä vuonna se on lisäksi paloiteltuna pieniin pätkiin niin, että varsinaista kesälomaa pidän vain pari viikkoa heinäkuun alussa, toivoa sopii että ne kesäkelit osuvat sinne myöskin. Tällä hetkellä ei varsinaisia matkasuunnitelmia ole tehty, epäilen, että Turkkiin lähden vähän syksymmällä - tuo heinäkuu kun on se ainoa hetki, kun saa täällä suurimmalla todennäköisyydellä edes jonkinmoisista kesäkeleistä nauttia. Joten lomapaikkamme taitaa siinä vaiheessa olla Imatra :) Mutta ällös huoli Istanbul ja Ankara, kyllä minä vielä teitäkin tulen tervehtimään kunhan töissä sellainen hetki syksymmällä koittaa!
Olen yrittänyt miettiä jotain tarpeellista ja hyödyllistä itselleni, palkkioksi kuluneen kevään ja tulevan kesän ahkerasta uurastamisesta. Eikä tarvinnut kauaa miettiä, kun vastaus toi itsensä minulle hajonneen lompakon muodossa (kauniisti onkin palvellut jo pari vuotta, muistaakseni 2011 keväällä Antalyan Zarasta ostettu). Joudun siis lähtemään joku kaunis päivä lompakko-ostoksille :) Ja voin vain arvata, että kun on uuden lompakon hankkinut alkaa kaikki laukut näyttää aivan kulahtaneilta ja kärsineiltä... Nekin ovat jokaikinen Turkista ostettuja, täällä on shoppailufiilikseni olleet huomattavasti alhaisemmat (hinnat ovat tässä loistava motivaattori...)
Mitä teillä muuten on laukussanne? Itselläni on kaiken sen sälän mitä sinne yleensä kertyy, lisäksi eräs näppärä apuri: pienikokoinen meikkipussi jonka sisällä on muutama hyödyllinen apulainen:
![]()
Eli pussukassa on aina helposti käden ulottuvilla särkylääkettä (kahta erilaista, erilaisiin särkyihin), yllättäviä palavereja tai tapaamisia varten huulikiilto, puuteri ja tuoksu, kynsilakkaa (aina se sävy jolla kynnet on lakattuna), hiuslenkki ja pohjalta pitäisi vielä löytyä puhelimen nappikuulokkeet puhelinpalavereja varten. Myös muutama paperinenäliia on yleensä vakiovarusteena siellä, mutta nyt näköjään ne päässeetkin loppumaan. Ja voin sanoa, että tämä pussukka on pelastanut monesti olon, oli syynä sitten päänsärky, unohtunut palaveri tai kiiltävä nenä ;)
Viikonloppuna kävimme serkkuni luona kyläilemässä heidän viehättävässä Lauttasaaren asunnossaan, ja poikani tapasi pikkuserkkujaan jotka ovat todellakin vielä pieniä - toinen taitaa olla parivuotias ja toinen ei vielä vuottakaan. Eli hetken saa odottaa, ennen kuin pääsevät tutustumaan paremmin. Heillä on myös pikkuinen Sulo-koira, joka tuntui omaksuneen meditoinnin alkeet, niin omissa maailmoissaan hän sikeitä veteli lasten kiljuessa ja temutessa aivan vieressä.
![]()
![]()
Iltapäivällä palkitsin reippaat matkustajat (siis itseni, siskoni ja muksun) pellillisellä jo unholaan painunutta herkkua, mokkapaloja. En edes löytänyt itseltäni reseptiä näihin, joten ei tullut juuri sellaisia mitä muistin niiden olevan, vaikka suussa sulavia olivatkin. Itse pidän kookoshiutaleista tuossa pinnalla, mutta saamieni soraäänten vuoksi päädyin tällä kertaa kesäisiin nonparelleihin. Eikä hassumpi vaihtoehto ollut sekään. Jos jollakulla on superhyvää ja onnistuneeksi todennettua mokkapalojen reseptiä niin olisin enemmän kuin kiitollinen siitä!
![]()
Nyt on tämän aamuvirkun aika painua pehkuihin jotta huomenna taas reippaasti jaksaa viideltä nousta ylös, mutta en millään malta olla ottamatta edes yhtä pikkuista lehteä mukaani... Saimme kollegan kanssa ihanat pussukat palaverikiitoksina viime perjantaina, näiden kanssa saan kulumaan useammankin junamatkan!
![]()
Oma loma ei ala vielä hetkeen, tänä vuonna se on lisäksi paloiteltuna pieniin pätkiin niin, että varsinaista kesälomaa pidän vain pari viikkoa heinäkuun alussa, toivoa sopii että ne kesäkelit osuvat sinne myöskin. Tällä hetkellä ei varsinaisia matkasuunnitelmia ole tehty, epäilen, että Turkkiin lähden vähän syksymmällä - tuo heinäkuu kun on se ainoa hetki, kun saa täällä suurimmalla todennäköisyydellä edes jonkinmoisista kesäkeleistä nauttia. Joten lomapaikkamme taitaa siinä vaiheessa olla Imatra :) Mutta ällös huoli Istanbul ja Ankara, kyllä minä vielä teitäkin tulen tervehtimään kunhan töissä sellainen hetki syksymmällä koittaa!
Olen yrittänyt miettiä jotain tarpeellista ja hyödyllistä itselleni, palkkioksi kuluneen kevään ja tulevan kesän ahkerasta uurastamisesta. Eikä tarvinnut kauaa miettiä, kun vastaus toi itsensä minulle hajonneen lompakon muodossa (kauniisti onkin palvellut jo pari vuotta, muistaakseni 2011 keväällä Antalyan Zarasta ostettu). Joudun siis lähtemään joku kaunis päivä lompakko-ostoksille :) Ja voin vain arvata, että kun on uuden lompakon hankkinut alkaa kaikki laukut näyttää aivan kulahtaneilta ja kärsineiltä... Nekin ovat jokaikinen Turkista ostettuja, täällä on shoppailufiilikseni olleet huomattavasti alhaisemmat (hinnat ovat tässä loistava motivaattori...)
Mitä teillä muuten on laukussanne? Itselläni on kaiken sen sälän mitä sinne yleensä kertyy, lisäksi eräs näppärä apuri: pienikokoinen meikkipussi jonka sisällä on muutama hyödyllinen apulainen:
Eli pussukassa on aina helposti käden ulottuvilla särkylääkettä (kahta erilaista, erilaisiin särkyihin), yllättäviä palavereja tai tapaamisia varten huulikiilto, puuteri ja tuoksu, kynsilakkaa (aina se sävy jolla kynnet on lakattuna), hiuslenkki ja pohjalta pitäisi vielä löytyä puhelimen nappikuulokkeet puhelinpalavereja varten. Myös muutama paperinenäliia on yleensä vakiovarusteena siellä, mutta nyt näköjään ne päässeetkin loppumaan. Ja voin sanoa, että tämä pussukka on pelastanut monesti olon, oli syynä sitten päänsärky, unohtunut palaveri tai kiiltävä nenä ;)
Viikonloppuna kävimme serkkuni luona kyläilemässä heidän viehättävässä Lauttasaaren asunnossaan, ja poikani tapasi pikkuserkkujaan jotka ovat todellakin vielä pieniä - toinen taitaa olla parivuotias ja toinen ei vielä vuottakaan. Eli hetken saa odottaa, ennen kuin pääsevät tutustumaan paremmin. Heillä on myös pikkuinen Sulo-koira, joka tuntui omaksuneen meditoinnin alkeet, niin omissa maailmoissaan hän sikeitä veteli lasten kiljuessa ja temutessa aivan vieressä.
Iltapäivällä palkitsin reippaat matkustajat (siis itseni, siskoni ja muksun) pellillisellä jo unholaan painunutta herkkua, mokkapaloja. En edes löytänyt itseltäni reseptiä näihin, joten ei tullut juuri sellaisia mitä muistin niiden olevan, vaikka suussa sulavia olivatkin. Itse pidän kookoshiutaleista tuossa pinnalla, mutta saamieni soraäänten vuoksi päädyin tällä kertaa kesäisiin nonparelleihin. Eikä hassumpi vaihtoehto ollut sekään. Jos jollakulla on superhyvää ja onnistuneeksi todennettua mokkapalojen reseptiä niin olisin enemmän kuin kiitollinen siitä!
Nyt on tämän aamuvirkun aika painua pehkuihin jotta huomenna taas reippaasti jaksaa viideltä nousta ylös, mutta en millään malta olla ottamatta edes yhtä pikkuista lehteä mukaani... Saimme kollegan kanssa ihanat pussukat palaverikiitoksina viime perjantaina, näiden kanssa saan kulumaan useammankin junamatkan!
