Turkissa monen ihmisen läheisin kontakti (tai ainakin yleisin) saattaa olla se oma naapuri. Perinteisesti on asuttu pienissä taloissa tai kerrostaloissa, naiset ovat olleet päivät kotosalla ja näin ollen on ollut mukavasti aikaa tutustua ja rupatella. Ja mistäs sen helpoiten juttukaverin löytää kuin seinän takaa. Siinä sitten on aamulla laitettu isommat lapset kouluun, mies töihin ja koti siistiksi, ja loppupäivä sujuu leppoisasti naapurin rouvan kanssa. Kenties on päivän ohjelmassa olltu teen juontia, yhdessä television katselua (tähän kuuluu olennaisesti esiintyjien ja kaikkien ruudussa näkyvien äänekäs kommentointi) ja kenties on iltapäiväteelle pyöräytetty makoisat kakut. Niin on leppoisasti vietetty jälleen yksi päivä, ja perheen äidilläkin on sosiaalinen elämä kunnossa ja jaksaa taas perheelle kokata illan.
Nykyään varsinkin suuremmissa kaupungeissa tämä naapurielämä on muuttunut. Naisilla on tiukat työurat, ei siinä enää ehdi vähäisellä vapaa-ajallaan (eikä edes halua) ryhtyä naapureihin tutustumaan ja heidän kanssaan aikaa viettämään - hyvä että ehtii perhettään jossain välissä nähdä. Hississä kun tavataan, niin kohteliaasti hyvät huomenet toivotellaan, mutta siihen se yleensä tutustuminen rajoittuukin.
Naapurusto voi asettaa ihmiselle myös paineita. Mikäli asut esimerkiksi hieman vanhoillisemmalla alueella, et varmaankaan halua joutua naapuruston silmätikuksi kuljettelemalla joka viikonloppu uutta miestä asuntoosi, tai juomalla olutta kaikkien nähden parvekkeella. Moderneimmilla alueilla ja isoissa kerrostalokomplekseissa taasen on aivan sama, kuinka elämääsi elät, sillä kukaan sinua tuskin ehtii seurailemaan - eikä ketään sinun elämäsi juuri kiinnostakaan.
Vaikka välisi naapureihin ei nyt suoranaisesti sisarelliset olisikaan, saattaa välillä oven taakse ilmestyä yllätys. Siellä voi jonkun naapurin lapsi olla vaikkapa suuren kulhon kanssa, äiti on leiponut ja halunnut lähettää naapurille maistiaisia. Tai juhlapyhinä tehdään enemmän herkkuja ja jaetaan niitä sitten muillekin. Ota ihmeessä nämä tarjotut tuomiset vastaan, ja nauti hyvällä ruokahalulla. Mutta yksi asia on hyvä tietää: mukana seurannutta astiaa ei tulisi tyhjänä palauttaa. Kirjoittamaton sääntö on, että kun palautat astian takaisin, on siinä sitten vastavuoroisesti jotain pientä mukana. Itse tykkäsin tehdä korvapuusteja, nämä saivat yleensä innostuneen vastaanoton, samaten maustekakku. Mutta teet mitä haluat, pääasia että teet edes jotain (jos et osaa, niin sitten voi turvautua kaupan valikoimiin). Kemerissä asuessamme lähestyvät juhlapyhät aiheuttivatkin minulle jo etukäteen stressiä: pienellä paikkakunnalla noita tervehdyksiä ruuan muodossa saattoi tulla kymmenenkin astiallista, ja siinä olikin sitten hommaa täyttää ne kaikki palautusta varten!
Naapureihin kannattaa myös luoda edes jonkinmoiset välit, ihan vain vastaisuuden varalle. Itse olen ollut kiitollinen naapureiden avusta muunmuassa silloin, kun jäin pyjamassani oven ulkopuolelle, tai kun lapsi oli hukannut avaimensa enkä itse päässyt paikalle kuin vasta parin tunnin kuluttua. Naapureita parempaa talon vahtiakaan tuskin lomasi ajaksi löydät, ja kun muistat palatessasi pienen kiitoksen heille toimittaa niin voit olla varma, että apua saat jatkossakin.![]()
Nykyään varsinkin suuremmissa kaupungeissa tämä naapurielämä on muuttunut. Naisilla on tiukat työurat, ei siinä enää ehdi vähäisellä vapaa-ajallaan (eikä edes halua) ryhtyä naapureihin tutustumaan ja heidän kanssaan aikaa viettämään - hyvä että ehtii perhettään jossain välissä nähdä. Hississä kun tavataan, niin kohteliaasti hyvät huomenet toivotellaan, mutta siihen se yleensä tutustuminen rajoittuukin.
Naapurusto voi asettaa ihmiselle myös paineita. Mikäli asut esimerkiksi hieman vanhoillisemmalla alueella, et varmaankaan halua joutua naapuruston silmätikuksi kuljettelemalla joka viikonloppu uutta miestä asuntoosi, tai juomalla olutta kaikkien nähden parvekkeella. Moderneimmilla alueilla ja isoissa kerrostalokomplekseissa taasen on aivan sama, kuinka elämääsi elät, sillä kukaan sinua tuskin ehtii seurailemaan - eikä ketään sinun elämäsi juuri kiinnostakaan.
Vaikka välisi naapureihin ei nyt suoranaisesti sisarelliset olisikaan, saattaa välillä oven taakse ilmestyä yllätys. Siellä voi jonkun naapurin lapsi olla vaikkapa suuren kulhon kanssa, äiti on leiponut ja halunnut lähettää naapurille maistiaisia. Tai juhlapyhinä tehdään enemmän herkkuja ja jaetaan niitä sitten muillekin. Ota ihmeessä nämä tarjotut tuomiset vastaan, ja nauti hyvällä ruokahalulla. Mutta yksi asia on hyvä tietää: mukana seurannutta astiaa ei tulisi tyhjänä palauttaa. Kirjoittamaton sääntö on, että kun palautat astian takaisin, on siinä sitten vastavuoroisesti jotain pientä mukana. Itse tykkäsin tehdä korvapuusteja, nämä saivat yleensä innostuneen vastaanoton, samaten maustekakku. Mutta teet mitä haluat, pääasia että teet edes jotain (jos et osaa, niin sitten voi turvautua kaupan valikoimiin). Kemerissä asuessamme lähestyvät juhlapyhät aiheuttivatkin minulle jo etukäteen stressiä: pienellä paikkakunnalla noita tervehdyksiä ruuan muodossa saattoi tulla kymmenenkin astiallista, ja siinä olikin sitten hommaa täyttää ne kaikki palautusta varten!
Naapureihin kannattaa myös luoda edes jonkinmoiset välit, ihan vain vastaisuuden varalle. Itse olen ollut kiitollinen naapureiden avusta muunmuassa silloin, kun jäin pyjamassani oven ulkopuolelle, tai kun lapsi oli hukannut avaimensa enkä itse päässyt paikalle kuin vasta parin tunnin kuluttua. Naapureita parempaa talon vahtiakaan tuskin lomasi ajaksi löydät, ja kun muistat palatessasi pienen kiitoksen heille toimittaa niin voit olla varma, että apua saat jatkossakin.
