O - Opettajan elämää Turkissa

Turkissa opettajana toimiminen ei ole yhtä kuin lyhyet päivät ja hyvä palkka, kaupan päälle mukavat lomat ja helppo työ - tai ei ainakaan kaikille. Tämän ammattikunnan sisällä vallitsee hurja vaihtelu kaikkien noiden suhteen, riippuen siitä, työskenteleekö valtion leivissä vaiko yksityisellä. Ja molemmissa on ne omat puolensa.

Kun nuori valmistuu opettajaksi, ja täytyy lähteä etsimään sitä ensimmäistä työpaikkaa, on se yleensä oltava valtiolta. Ilman työkokemusta on heikko lähteä yksityiselle sektorille, sinne harvoin palkataan täysin noviiseja. Joten ei muuta kuin valtion leipiin. Tässä on vain pieni mutta. Valtiolle kun menet, et ensimmäisinä vuosina saa itse työpaikkaasi taikka edes työkaupunkiasi valita, vaan sinut lähetetään ikäänkuin komennukselle, ja lähes aina tämä tarkoittaa vastavalmistuneen opettajan kohdalla jotain pientä kaupunkia tai kylää itä-Turkin suunnalla. Sinne sitten lähdetään ja parhaansa tehdään - ja toivotaan, että muutaman vuoden kuluttua pääsisi takaisin kotikonnuille tai ainakin haluamaansa paikkaan. Valtiolla työskentelyn miinus on myös palkkaus, joka ei yllä yleensä kovin nopeasti lähellekään yksityiskoulujen palkkausta. Mutta plussana pidemmät kesälomat ja ymmärtääkseni melko vakaa työsuhde.

Yksityisellä puolella kilpailu työpaikoista on kovempaa, ja työtäsi seurataan vielä sillä silmällä, että ovatko vanhemmat valmiit maksamaan ne kymmenet tuhannet per vuosi sinun opetuksestasi. Esimerkiksi meidän koulussa vuosittain koulun omistaja laati taulukon, kuinka moni kenenkin opettajan  oppilaista vaihtoi koulua, ja tämä automaattisesti vaikutti seuraavan vuoden palkkaan  - ja työn jatkumiseen. Työsuhteen epävakaus onkin iso miinus yksityisellä sektorilla. Sopimukset tehdään monesti vuodeksi kerrallaan, ja koska työpaikat kiinnostavat muitakin on opettajien vaihtuvuus joskus kovaakin. Esimerkiksi ikä (yli 35 vuotta) on monelle yksityiskoulun johtajalle/omistajalle täysin pätevä syy laittaa opettaja vaihtoon.

Meidät pidettiin joka vuosi viimeisenä koulupäivänä koululla kun lapset olivat poistuneet. Yksitellen kaikki opettajat (meitä oli koulussa yhteensä noin kolmisen kymmentä) kutsuttiin johtajien puheille, siinä käytiin läpi mennyt vuosi (lähinnä rahallisesti) ja he siinä pohdiskelivat - sinun istuessa tuolin reunalla - että jatketaankos me nyt sitten tämän sopimusta ensi vuosi vai ei. Oli muuten aika tuskainen hetki tuo aina! Lopulta sitten kävelit ulos joko helpottuneena, tai sitten irtisanomiskirje kädessäsi. Itse sain onneksi aina tuon helpottuneen vaihtoehdon, mutta ei ollut tavatonta, että jopa 7 opettajaa laitettiin kerralla vaihtoon. Ja monet iän vuoksi. Eikä ole luottamusmiehiä joille asiasta itkeä, vaan se oli hyväksyttävä tosiasia ja alettava etsiä uutta työpaikkaa.

Yksityisellä puolella toki sitten palkkaus oli yleensä parempi kuin valtiolla. Se saattaa vaihdella melko uuden opettajan ollessa kyseessä noin 1200 eurosta 2000 euroon, mikä tosiaan Turkissa on hyvä palkka. Monet yksityskoulut tosin ovat sitten auki osan kesästä, ja opettajien tulee tietysti kesäkoulussakin työskennellä joten kesäloma jää sitten ehkä vain 7 viikon mittaiseksi ;)


Mikäli olet kiinnostunut esimerkiksi englannin opettajana toimimisesta Turkissa, on sinulla oltava korkeakoulututkinto sekä on hyvä suorittaa englannin kielen opettamisen kurssi, esimerkiksi Celta tai TEFL tai vastaava. Tai tietysti opettajan suomalainen tutkinto. Sitten ei muuta kuin treenaamaan englanti sellaiseksi, että sillä voi vanhemmat huijata uskomaan sinun olevan natiivi, ja ei muuta kuin työnhakuun  - mutta muistaa kannattaa, että tuo työ vaatii sitten muutakin, kuin sievänä jakkupuvussa seisoskelua. Yleensä materiaaleja ei saa valmiina, vaan kaikki täytyy itse tehdä, tuntimateriaaleista läksyihin ja kokeisiin. Lisäksi, mikäli sinulla ei ole kansalaisuutta, täytyy sinun löytää työnantaja joka suostuu hakemaan sinulle työlupaa - ja tätä varten tarvitset sen korkeakoulututkinnon, ilman sitä on luvista turha edes haaveilla.