Meistä varmasti jokainen on vahvasti elänyt Yhdysvaltoja koetelleen tragedian mukana. On vaikea käsittää mikä saa ihmisen ajautumaan noin kammottavaan tekoon, ja eikö ole tehtävissä mitään millä näitä voitaisiin ennakoida ja ehkäistä.
En tiedä, onko tämä vain oma mielikuvani, mutta tuntuu että vastaavanlaiset kouluväkivallat ovat vain lisääntyneet. Eikä vain maailmalla, vaan myös ihan Suomessa. Kun on tahtoa on myös keinoja - tämä valitettavasti pätee myös pahaa tahtoviin ihmisiin.
Ehdottomasti olen tiukemman aselain kannalla, mielestäni on silkkaa hulluutta, että jokaisessa kodissa aletaan piilottelemaan aseita pahimman pelossa. Mutta toisaalta, mikäli joku on päättänyt aseen käsiinsä saada, hän sen todennäköisesti myös saa. Lakien tehtävänä on tehdä tästä vain mahdollisimman vaikeaa. Turkissa näin muutamalla isällä aseen survottuna vyön alle, kun lastaan kävivät koulusta hakemassa. Olin aivan järkyttynyt.
Tällaisen tragedian keskellä katseet kääntyvät luonnollisesti siihen, millä tällaisia voitaisiin konkreettisesti katsoa ehkäistävän tulevaisuudessa. Vähemmän käytetään energiaa sen miettimiseen, mistä tämä kaikki juontaa juurensa, ja kuinka nämä yhteiskunnalle vaaralliset henkilöt voitaisiin profiloida ajoissa ja saada heille heidän tarvitsemaansa hoitoa.
En missään nimessä ole sitä mieltä, että pahoja ihmisiä ei olisi olemassakaan. Heitä ihan varmasti on. Yhteiskunnan tulisikin tehdä mahdolliseksi tällaisten ihmisten identifiointi ja muiden ihmisten heiltä turvaaminen.
Asiasta kirjoitti mielestäni erittäin osuvasti blogissaan amerikkalainen, 13-vuotiaan pojan äiti, joka on pyytänyt viranomaisilta apua poikansa kanssa. Hän uskoo, että mikäli apua ei saada, on tulevaisuudessa mahdollista että heidänkin perheensä joutuu samanlaisen tragedian keskiöön, kuin mitä monen muun tämänkaltaisen lapsen vanhemmat ovat joutuneet. Kirjoitus tässä suomeksi referoituna ja tässä alkuperäisenä. Todella ajatuksia herättävää tekstiä.
Viime viikonloppuna luin hyvän kirjoituksen Helsingin Sanomista, otsikolla Teistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Kirjoituksessa penätään järkeä viranomaisten toimintaan juuri lastensuojelun kuormittamisessa: onko mitään mieltä käyttää resursseja siihen, että lastensuojelun täytyy hoitaa vuosittain tuhansia viranomaisilmoituksia kaupungilla olutta juoneista teineistä? Kun samaan aikaan Suomessakin saamme lukea karmeista tapauksista joissa pienten lasten avuksi ei ajoissa ole ehditty resurssien puutteen vuoksi. Kirjoituksen pääsee lukemaan täältä.
Omat ajatukseni tuntuvat poukkoilevan omia ratojaan, argumentoin ja vasta-argumentoin omia mielipiteitäni. Mutta tämä on asia, johon ei sitä yhtä oikeaa mielipidettä ja ratkaisua ole. Tarvitaan yhteistyötä, resursseja ja ennen kaikkea halua sekä tahtoa olla ihminen ihmiselle. Jotta lapsemme saisivat elää rauhallisessa maailmassa.
En tiedä, onko tämä vain oma mielikuvani, mutta tuntuu että vastaavanlaiset kouluväkivallat ovat vain lisääntyneet. Eikä vain maailmalla, vaan myös ihan Suomessa. Kun on tahtoa on myös keinoja - tämä valitettavasti pätee myös pahaa tahtoviin ihmisiin.
Ehdottomasti olen tiukemman aselain kannalla, mielestäni on silkkaa hulluutta, että jokaisessa kodissa aletaan piilottelemaan aseita pahimman pelossa. Mutta toisaalta, mikäli joku on päättänyt aseen käsiinsä saada, hän sen todennäköisesti myös saa. Lakien tehtävänä on tehdä tästä vain mahdollisimman vaikeaa. Turkissa näin muutamalla isällä aseen survottuna vyön alle, kun lastaan kävivät koulusta hakemassa. Olin aivan järkyttynyt.
Tällaisen tragedian keskellä katseet kääntyvät luonnollisesti siihen, millä tällaisia voitaisiin konkreettisesti katsoa ehkäistävän tulevaisuudessa. Vähemmän käytetään energiaa sen miettimiseen, mistä tämä kaikki juontaa juurensa, ja kuinka nämä yhteiskunnalle vaaralliset henkilöt voitaisiin profiloida ajoissa ja saada heille heidän tarvitsemaansa hoitoa.
En missään nimessä ole sitä mieltä, että pahoja ihmisiä ei olisi olemassakaan. Heitä ihan varmasti on. Yhteiskunnan tulisikin tehdä mahdolliseksi tällaisten ihmisten identifiointi ja muiden ihmisten heiltä turvaaminen.
Asiasta kirjoitti mielestäni erittäin osuvasti blogissaan amerikkalainen, 13-vuotiaan pojan äiti, joka on pyytänyt viranomaisilta apua poikansa kanssa. Hän uskoo, että mikäli apua ei saada, on tulevaisuudessa mahdollista että heidänkin perheensä joutuu samanlaisen tragedian keskiöön, kuin mitä monen muun tämänkaltaisen lapsen vanhemmat ovat joutuneet. Kirjoitus tässä suomeksi referoituna ja tässä alkuperäisenä. Todella ajatuksia herättävää tekstiä.
Viime viikonloppuna luin hyvän kirjoituksen Helsingin Sanomista, otsikolla Teistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Kirjoituksessa penätään järkeä viranomaisten toimintaan juuri lastensuojelun kuormittamisessa: onko mitään mieltä käyttää resursseja siihen, että lastensuojelun täytyy hoitaa vuosittain tuhansia viranomaisilmoituksia kaupungilla olutta juoneista teineistä? Kun samaan aikaan Suomessakin saamme lukea karmeista tapauksista joissa pienten lasten avuksi ei ajoissa ole ehditty resurssien puutteen vuoksi. Kirjoituksen pääsee lukemaan täältä.
Omat ajatukseni tuntuvat poukkoilevan omia ratojaan, argumentoin ja vasta-argumentoin omia mielipiteitäni. Mutta tämä on asia, johon ei sitä yhtä oikeaa mielipidettä ja ratkaisua ole. Tarvitaan yhteistyötä, resursseja ja ennen kaikkea halua sekä tahtoa olla ihminen ihmiselle. Jotta lapsemme saisivat elää rauhallisessa maailmassa.
