Monelle ylläkuvatun näköiset, valkoiset helmat hulmuten pyörivät miehet, ovat tuttuja Turkin käynneiltä tai televisiosta. Kyseessä ovat dervissit, joiden maine tuntuu nykyään ulottuvan vain tähän vimmaiseen joskin kauniin näköiseen pyörimiseen. Jos seuraat tanssivaa (tai pitäisikö sanoa pyörivää) dervissiä, voit huomata, että he pitävät tanssiessaan pään taivutettuna, sillä oma minä on pantava syrjään jotta taivainen voima voi virrata tanssijaa. Oikea kämmen on aina ylöspäin käännettynä ottamassa vastaan tätä voimaa ja vasen kämmen on puolestaan kohti maata välittäen sen maailmaan. Heidän korkea, tumma päähine symboloi hautakiveä.
Dervissit ovat itseasiassa sufilaismunkkeja. Osa sufilaisista elää luostareissa sekä kiertävät kerjäämässä, ja juuri näistä kerjäläismunkeista käytetään nimitystä dervissi. Heihin liitetään myös pyörivä tanssi, jonka avulla he pyrkivät saavuttamaan ekstaattisen kokemuksen ja näin lähestymään jumalaa. Muita dervissien käyttämiä ekstaasitekniikoita ovat esimerkiksi runous, musiikki, mietiskely sekä paasto.
Sufilaisista tunnetuin on varmasti Rumi, eli koko nimeltään Jalal ad-Din Muhammad Balkhi-Rumi (tunnetaan myös nimellä Mevlana), vuonna 1207 Afganistanissa syntynyt mutta lähes koko elämänsä Turkin Konyassa elänyt mystikko. Hän oli myös runoilija, islamilainen teologi ja lainoppinut - ja perusti tämän pyörivien dervissien liikkeen. Rumi kirjoitti paljon runoja joita on suomeksikin käännetty.
Rumin tuotanto on jopa nimetty yhdeksi maailman kulttuuriperintökohteeksi. Hänen runoudessaan puhutaan paljon kuolemasta, juopumuksesta, hulluudesta ja rakkaudesta - monet hyvin poikkeavia aiheita islamilaisessa runoudessa.
Ihmisenä oleminen on vierasmaja. Joka aamu tulee uusi vieras.
Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki, kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.
Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivatkin murheiden joukkio, joka raastaa taloasi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista, kohtele silti jokaista kunnioittavasti.
He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten.
Vaikka ne olisivatkin murheiden joukkio, joka raastaa taloasi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista, kohtele silti jokaista kunnioittavasti.
He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten.
Synkkä ajatus, häpeä, kauna – ota ne vastaan nauraen ja kutsu ne sisään.
Rakkaus tuli,
astui suonten ja lihasten sisään
kuin veri,
tyhjensi minut itsestäni
ja täytti ystävällä.
Jokainen osa minua
otti ystävän vastaan:
minulta nimi,
muu kaikki on häntä.
(runot kääntänyt Jaakko Hämeen-Anttila)