Quantcast
Channel: FROM KAROLIINA
Viewing all 620 articles
Browse latest View live
↧

Kuumailmapallot talvisella taivaalla

February 16, 2013, 11:17 am
$
0
0
Tämä lauantai on mennyt noin vain ohitse, vähän kuin yllättäen. Ja tuntuu ettei mitään ole tullut aikaansaaduksi, vaikka järjellä ajatellen ihan tarpeeksi, ottaen huomioon että on viikonloppu. Siivottu, pesty pyykkiä, hoidettu ja lankattu kenkiä, lenkkeilty koiran kanssa, tehty ruokaa... Mistä mahtaa tulla se fiilis, että tämä tällainen puuhastelu on vähän kuin yhtä tyhjän kanssa? Pitäisi olla aina kerrottavana jotain merkittävää, huippuhienoa ja vähintään henkeäsalpaavaa tekemistä jotta sen viitsisi edes mainita. Näin ainakin joskus tuntee kun katselee ihmisten Facebook-päivityksiä. Ovattko kaikki niin valtavan tomeria ja ehtiviä kun antavat ymmärtää, vai onko siellä ehkä mukana pientä silottelua ja liitottelua? Kukapa näistä tietää, enkä kyllä tohdi ketään moittia liioittelijaksikaan tuosta noin vain ;)

Päivän merkittävin hetki oli kun vilkaisin ikkunasta ja näin useita kuumailmapalloja tuossa kattojen yllä. Aika yllättävä näky, etten sanoisi!




Ja kun kameran olin niitä varten esiin ottanut, leikittelin vähän kokeilemalla sen erilaisia säätöjä, kohteina ruusu ja ihana mallini Cicim.







Oletteko te olleet aikaansaavempia tänään, vai tunnustatteko, että teiltäkin tämä päivä on mennyt vähän tässä toisella kädellä puuhaillen?
↧
Search

Blogger vai WordPress?

February 18, 2013, 8:33 am
$
0
0
Mä olen tällä viikolla (noh, ei tätä tietysti montaa päivää vielä ole ehtinyt kulua) harmitellut tämän Bloggerin toimintaa. Mulla olisi nyt kovasti aikaa bloggailla junasta ja muualta tien päältä, mutta jostain syystä suurin osa näistä yrityksistä kaatuu jonkinmoiseen error-tilaan, eli Bloggeri ei kykene toivomaani tehtävää suorittamaan. Kyllä ärsyttää! Samoin kommentteihin vastailu tökkii, joudun jokaisen vastauksen jälkeen päivittämään sivun jotta pääsen vastaamaan uuteen kommenttiin.

Tuskailin tätä eräälle bloggaavalle ystävättärelleni, ja hänellä oli ongelmaan testattu ratkaisu: siirtyminen WordPressin puolelle. Siellä kuulma nämä toiminnot ovat sujuvat ja toimivat, eikä alusta kiukuttele yhtä usein kuin tämä. Olen aikoinani sinne yhden blogintyngän naputellut Turkkilaisista turistikohteista, mutta en sen enempää sitten kyseiseen blogialustaan tutustunut. Nyt ajattelinkin kysellä, onko teillä kellään WordPressistä kokemuksia? Hylkäävätkö kaikki bloggeriystävät mikäli siirryn? Kaatuuko taivas niskaani? ;)
↧
↧

Blogien vaikutus ostopäätökseen ja arvonta

February 19, 2013, 10:28 am
$
0
0
Pohdimme tänään työpaikalla yleisesti ottaen blogien ja bloggaajien vaikutusta ihmisten ostopäätöksiin. Eli kun olet hankkimassa uutta tuotetta, nojaatko bloggaajien kokemuksiin vai et? Entä saako ylistävä blogikirjoitus sinut suhtautumaan myönteisesti kyseessä olevaan tuotteeseen? Missä vaiheessa taas nuo mainokset ja tuote-esittelyt alkavat ärsyttää? Luetko lainkaan blogeja, joissa tuotemainontaa on säännöllisesti?

Itselläni on muutama blogi, joiden suositteluja ja kehuja olen taipuvainen uskomaan, varsinkin jos on kyse edullisemmasta ostoksesta. Kalliiden tuotteiden, kuten elektroniikan, kohdalla pyrin etsimään virallisempaa tutkimustulosta kuten alan lehtien tai nettisivustojen arviointeja. Toisaalta, jos tuote on itselläni jotakuinkin jo selväksi mietitty, yksikin puoltava kirjoitus luottamaltani bloggaajalta voi varmistaa sen.

Entä missä vaiheessa bloggausten suositteluista katoaa teho? Omasta mielestäni erittäin epäluotettavia suosittelijoita ovat blogit, joissa lähes joka toisessa postauksessa mainostetaan jotain tuotetta - tällöin saa mielikuvan, että bloggaaja vain esittelee yritysten lähettämiä lahjuksia omat edut silmissään kiiltäen. Kaiken maailman mainostus- ja affiliatesopimukset alkavat ikävä kyllä mielestäni syödä hieman omaa oksaansa, sillä jos kymmenessä blogissa mainostetaan ja suositellaan samaa tuotetta samalla viikolla, saa lukija tunteen kaupallisuudesta ja subjektiivisesta arvostelusta. Sen sijaan blogit joita luen lähes päivittäin, ja joissa tuotteita esitellään harvoin, ovat itselleni melko luotettavia tiedon lähteitä näistä kyseisistä tuotteista - oli se sitten vain omaa harhakuvitelmaa tai totuutta, mistäpä tuon täysin tietäisi.

Itse välttelen  niitä blogeja, joissa vähintään pari kertaa viikossa esitellään jonkin yhteistyövaatekaupan kollaasi linkkeineen - itse en ainakaan enää tykkää Nellystä tilata, kun heitä linkitellään tietyissä blogeissa aivan liikaa. On ok silloin tällöin selailla vaatekollaaseja, esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa, mutta oikeasti, joka viikko tai useammin on yksinkertaisesti vain liikaa.

Haluaisin mielelläni kuulla teidän mielipiteitänne aiheeseen liittyen! Kannustaakseni mahdollisimman monet kommentoimaan ajattelin palkita yhden vastaajan pienellä lahjuksella (itse hankittu, ei saatu :) Eli, kaikkien tähän mielipiteensä kertoneiden, ja omia ajatuksiaan aiheeseen liittyen valottaneiden kesken arvon pienen yllätyspaketin.  Ja osallistua voivat myös ulkosuomalaiset, lupaan lähettää paketin tarvittaessa ulkomaillekin :) Suoritan arvonnan torstaina 21.2, eli siihen saakka on aikaa ajatuksiaan tänne rustailla. Ja hei, koska kyseessä on arvonta, muistathan lisätä kommenttisi loppuun nimimerkin mikäli kommentoit anonyymina!
↧

Töihin Turkkiin?

February 21, 2013, 9:37 am
$
0
0
Nyt kun kevät jo kolkuttelee melkein nurkan takana, alkaa monen mieli kääntyä haaveilemaan varmasta lämmöstä ja varmasta auringosta. Joku tilaa lomamatkan, toinen taas etsii pidempää nautintoa ja lähtee reissuun pidemmäksi aikaa. Näillä pitkillä matkoilla saattaa mieleen hiipiä ajatus, josko sitä kulutusrahaa saisi jotenkin siellä ollessa kerrytettyä, ja kenties etsiä jonkinlaista työpaikkaa.

Tämä ajatus on varmasti hyvin houkutteleva, ja uskoisin, että turistikeskuksissa saatetaan töitä tarjotakin lomailijoille vaikka ravintoloissa. Ja mikäs siinä, jos on varma siitä, että se on luvallista ja sallittua toimintaa. Mutta mikäli on pienintäkään epäilystä, että sinun työskentelyyn tarvittaisiin muutakin kuin omistajan kädenpuristus, kannattaa hälytyskellojen alkaa soida.

Olen saanut taas muutamia sähköposteja koskien työskentelyä Turkissa, ja koska jälleen uskon tämän olevan aihe joka kiinnostaa mahdollisesti muitakin samaa asiaa harkitsevia, halusin vastata kyselijöille näin julkisesti. En voi tietenkään kenenkään elämästä ja teoista määräyksiä antaa, mutta tätä asiaa koskien minulla (ja varmasti kaikilla Turkissa asuvilla) on erittäin selkeä mielipide: älä tee sitä. Älä työskentele Turkissa ellet ole a) kansalainen b) jonkun suomalaisen firman lähettämä (kuten matkaopas) c) luotettavan, vastuuntuntoisen turkkilaisen firman työntekijä. Ja miksi mielipiteeni on näin jyrkkä?

Ajattelen vain ja ainoastaan sinun parastasi tässä. Turkki ei ole EU-maa eikä sillä ole minkäänlaisia sopimuksia Suomen kanssa joka mahdollistaisi helpon työnteon Turkissa. Päin vastoin, on melko hankalaa saada virallinen työlupa Turkkiin, aikaavievää ja kallista myöskin. Niin, etkä voi tehdä sitä itse, vaan tulevan työnantajasi täytyy tämä tehdä. Kun ulkomaalaiselle haetaan työlupaa, on monta seikkaa jotka vaikuttavat päätökseen. Tärkein on se, että millä firma perustelee ulkomaalaisen työntekijän tarpeen? Ei riitä, että halutaan palkata vaan on oltava erittäin pätevä syy miksei samaan työhön voida ottaa turkkilaista työntekijää. Lisäksi yrityksellä on ennestään oltava tietty määrä turkkilaisia, vakuutettuja työntekijöitä ennen kuin edes voidaan harkita ulkomaalaiselle työluvan antoa. Hakuprosessi on aikaavievää, siihen tarvitaan myös hakijalta esimerkiksi diplomit suoritetusta tutkinnosta ja muita dokumentteja vino pino.

Ja miksikös sitten tuo työlupa on niin tärkeä? Turkki on tehostanut viime vuosina laittomien työntekijöiden etsintöjä. Firmoihin tehdään yllätyskäyntejä, ja mikäli sieltä löytyy ilman virallista työlupaa työskentelevä henkilö, ovat seuraukset kovat. Ensinnäkin, tämä työntekijä pidätetään ja viedään saman tien lentokentälle. Ja todellakin saman tien, siinä ei anneta edes lupaa käydä omaisuuttaan asunnolta keräämässä. Lentokentällä edessä on passitus kotimaahan, todennäköisesti sakkojen kera, ja passiin lyödään viiden vuoden maahantulokielto. Työnantajallle tulee myös sakot, tietysti. Bonuksena voit päästä sanomalehden sivulle, siellä nimittäin varsinkin kesäisin on monesti valokuvalla varustettuja juttuja kiinnijääneistä laittomista työntekijöistä, joita poliisit kuljettavat autoihinsa.

Mikäli silti olet sitä mieltä, että se on riskin arvoista ja päätät tehdä töitä Turkissa ilman lupia, muista ettei työkulttuuri ole lainkaan samanlainen kuin Suomessa. Turistialueilla sesonki on vuoden ainoa rahantekoaika, joten töitä tehdään kellon ympäri ja usein seitsemän päivää viikossa. Jos sinä kieltäydyt, paikallesi saadaan uusi työntekijä kyllä alta aikayksikön. Lomailusta ja biletyksestä on siis yleensä turha haaveilla mikäli työn vastaanottaa. Myös työntekijän asema saattaa olla suomalaiselle vähintäänkin outo, sillä hierarkia monilla työpaikoilla on erittäin kova. Pomolla on oikeus kohdella alaisiaan lähes kuinka törkeästi hyvänsä, juoksuttaa, käyttää teevedenkeittäjänä ja henkilökohtaisena taksikuskina ihan milloin huvittaa, myös työajan ulkopuolella. Toki poikkeuksiakin on, mutta on hyvä tiedostaa "worst case scenario" niin ei ainakaan tule järkytyksenä :)

Viimeisenä muistutuksena vielä tuo oleskeluaika: mikäli aiot oleskella pidempään Turkissa, tulee sinun hankkia maksullinen oleskelulupa. Passilla saat oleskella maassa kolme kuukautta (90 päivää) puolen vuoden aikana. Täältä löytyy aiempi postaukseni aihetta sivuten, kannattaa käydä sekin kommentteineen lukemassa :)


PS. Vielä on tämä ilta aikaa vastata edellisen postauksen kyselyyn, ja olla mukana arvonnassa!
↧

WOW!!

February 22, 2013, 4:14 am
$
0
0
13 kertaa Turkin mestaruuden voittanut, Anadolu Efes, vei joukkueensa oopperaan. Pelaajat eivät olleet järin innostuneita, kuten ilmeistä saattaa huomata. Osa meinasi jopa nukahtaa, kunnes koko joukkue yllätettiin aivan järisyttävän upealla tavalla. Orkesteri alkoi soittaa seuran tunnuslaulua, juonessa mukana olleet katsojat yhtyivät lauluun yksi toisensa jälkeen ja yhtäkkiä koko ooppera oli täynnä seuran lippuja, huiveja ja värejä.


Mikä mieletön fiilis!!!


Lähde: veikkaus.fi
↧
↧

Arvonta suoritettu!

February 22, 2013, 8:02 am
$
0
0
Kiitos kaikille tähän postaukseen kommentoineille! Kuten lupasin, arvoin kaikkien kommentoneiden kesken pienen ja vaatimattoman paketin. En ennen arvontaa paketin sisältöä paljastanut, sillä minulla oli pari vaihtoehtoa sen varalle, missä maassa arvonnan voittaja sattuu asumaan :)

Tein koko arvontaprosessista videon, mutta Apple kiukuttelee minulle eikä taas hermot kestä enempää kikkailua, joten tässä tämä tapahtuma kuvina. Arvonnan suoritti muksu, täysin tietämättömänä mitä varten hän sieltä kulhosta lapun nostikaan.


Ensin kommentoineiden henkilöiden nimet paperisuikaleille


Suikaleiden taittelu täsmälleen samankokoisiksi nyyteiksi


Muksu nostamaan sattumanvaraisesti yksi noista nyyteistä


Ja voittajaksi paljastui Suvi, paljon onnea!


Paketissa Suville lähtee kirja Yakubian talon tarinat (toivottavasti et ole lukenut) sekä turkkilaista herkkua: suklaa-appelsiini vanukas sekä kaikkien turkkilaisten suosikkikeitto, Ezogelin. Ja pakettia koristamaan mikäpä muukaan, kuin turkkilainen onnenkalu Nazar boncuk.


Laitatko Suvi osoitteesi minulle meiliin fromkaroliina at gmail , niin saat ensi viikolla paketin!

Ja nyt vastailemaan kyseisen postauksen kommentteihin :)
↧

Kaipuun hetki

February 22, 2013, 9:06 am
$
0
0
Tänään on taas se päivä, jolloin ikävä iski heti herätessäni, kaipuu alkoi kaihertaa mieltäni jo ennen kun sängystä ylös pääsin. Se ajoi minut koneen valokuvatiedostojen ääreen, aamukahvin kera haikailemaan ja miettimään sitä kaikkein typerintä kysymystä: "mitä jos...?". En anna tuon kysymyksen nakertaa mieltäni, vaan keskitin ajatukseni kuviin ja ajattelin teillekin jakaa niitä ihania muistoja Istanbulista ja Turkista - niitä muistoja, jotka aika ajoin herättävät tuon ikuisen kysymyksen: mitä jos...?
























↧

Mmmm, aamukeksiä....

February 23, 2013, 2:00 am
$
0
0
Olen niitä ihmisiä, jotka ovat erittäin (muka) kiireisiä aamuisin. Heti herättyäni nautiskelen ison kupin kahvia, ja syöksyn matkaan. Siinä ei keksi tule ensimmäisenä mieleen, kun yrittää ehtiä junalle!

Ilmeisesti tämä on monen muunkin kiireisen ihmisen ongelma, sillä markkinoille on tullut aamukeksi - helpotus jokaisen kaltaiseni ihmisen elämään. Itselleni tämä koko ajatus aamukeksistä oli aluksi hieman vieras - olen tottunut yhdistämään keksini päivään tai iltapäivään, hyvän kahvin ja rentoutumisen seuraan. Mutta koska olen avoin kokeilemaan uusia asioita, annoin tällekin idealle mahdollisuuden. Aamukeksiä viikon ajan - miksipä ei?


Pikainen aamukeksi junassa oli oikeastaan aika jees...


Viikonlopun kiireetön aamukeksi, kahvin kera tottakai!


Kollegat liputtivat aamukeksin puolesta!


Kelpaisiko sinulle aamukeksi?

Päästyäni vauhtiin, huomasin ajattelevani aamukeksiä yhä useammin... Päässäni pyöri ajatuksia, kuinka voisin tehdä aamukeksistä hieman jännittävämpää. Kenties keksikin on parempaa italialaisittain? Mozzarellalla ja tomaatilla höystettynä. Vai olisiko nautiskelijan aamukeksi minua varten, suklaalevitteellä maustettuna? Ja entäpä aamukeksi vuoteessa, ilman kiirettä mihinkään... Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa! Onneksi kokeilun ei tarvitse päättyä tähän, vaan voin hyvällä omatunnolla pitää aamukeksin elämässäni - välillä vain ajatuksissa, 
mutta parhaimmillaanhan se toki on toteutettuna!


Olen tällä aamukeksi-kokeilullani mukana Buzzadorin blogikilpailussa, jossa sain maisteltavakseni ja kokeiltavakseni näitä belVitan aamukeksejä. Keksejä saa kolmessa maussa, ja ne on kätevästi pakattu muutaman kappaleen pakkauksiin - helppo napata vaikka käsilaukkuun kun aamulla kiireesti ovesta ulos säntää. Tämän Buzzadorin ideahan on toimia ikäänkuin puskaradiona, eli vastaanottaa tuotteita testattavaksi ja mahdollisesti ystäville jaettavaksi. Ainoa vastapalvelus on kertoa tuotteista rehellinen mielipide, ja mahdollisesti myös blogata aiheesta. Buzzadoriksi voi liittyä kuka hyvänsä, ja voit tehdä sen helposti tämän linkin kautta. Buzzador-nimimerkkini on karoliinalta, mikäli haluat minut suosittelijaksesi laittaa :) Voit lukea aiempia buzzauksiani avainsanan buzzing takaa! Varsinkin bloggaavista buzzaajista on kuulma tällä hetkellä kova puute, joten ei muuta kuin rekisteröitymään :)

↧
Search

Kauneus on katsojan silmässä?

February 24, 2013, 4:50 am
$
0
0
Tänään oli melko mukava talvisää, ei liian kylmä siis, joten päätimme siskoni ja Cicimin kanssa lähteä kunnon lenkille. Sen sijaan, että tiemme olisi vienyt noin tuhannen muun lahtelaisen (täällä on parhaillaan menossa Finlandia-hiihdot) kanssa Pikku-Vesijärven tai Kisastadionin maisemiin, päätimmekin lähteä kiertelemään asutuksen sekaan.

Monet ulkosuomalaiset ovat viime päivinä kuvailleet lenkkeilymaastojaan, ja ihania maisemia siellä onkin! Täällä taas... noh, kohtapa näette. Ihmettelen suuresti nuorison vimmaa tuhria jokainen vapaa seinä, aita, pylväs tai kyltti omilla piirtelyillään, joita ei hyvällä tahdollakaan voi graffiteiksi edes kutsua. En vain ymmärrä! Lenkin ihanin kohta oli aivan radansivulla oleva kotieläinpuisto, joka tietysti on näin talvella tyhjillään. Mutta siellä kuitenkin paikoillaan nakottaa vanha kivinavetta - parinkymmenen metrin päässä uusista kerrostaloista ja junaradasta. Ihana kontrasti! Ja mielelläni itse asuisin siinä lähellä, kuinka mukava olisikaan aamulla hevosia, lehmiä ja lampaita ihastella töihin lähtiessä :)

Tässä siis teille muutama näkymä tämänpäiväiseltä lenkiltä, kauniimpia ovat kyllä ulkosuomalaisten maisemat minun silmääni!












↧
↧

Pelastetaan Koirat - jonkun on pakko katsoa

February 25, 2013, 4:33 am
$
0
0
Monesti ihmiset, itseni mukaanlukien, kuvittelevat hieman outoja. Vai onko se itsensä huijaamista siihen, että kaikki on hyvin? Poissa silmistä, poissa mielestä? Tai ajatellaan, että tulee liian paha mieli kun näkee jossain julmuutta, parempi olla katsomatta niin voi hyvillä mielin jälleen nukahtaa?

Kysyin kerran eräältä upealta naiselta, kuinka hän pystyy kerta toisensa jälkeen kohtaamaan julmuutta, kärsimystä ja epätoivoa, kuinka hän pystyy katsomaan tuota kaikkea ja säilyttämään jonkinmoisen mielenrauhan. Vastaus oli selkeä: jonkun on pakko katsoa. Jos kukaan ei katso, ei avaa silmiään, mikään ei tule myöskään muuttumaan. Jos näemme, haluamme todennäköisesti myös vaikuttaa.

Eilen katselin kuvia, joita tämä samainen upea nainen on lähettänyt Romaniasta, jossa hän on jälleen kerran auttamassa katueläimiä. Katsoin ja itkin ihmisten julmuutta ja välinpitämättömyyttä, kuinka kukaan voi kääntää katseensä näiden eläinten kärsimyksen edessä, kulkea ohi ja jatkaa päiväänsä normaalisti? Poikani kysyi, miksi katsot kun tulet surulliseksi. Vastattuani, että katson jotta tietäisin, totesi hän minulle: mutta sinähän tiedät, ei sun ole enää pakko niitä katsoa. Keskity niihin positiivisiin asioihin mitä voit tehdä. Olin mykistynyt. En olisi teinini suusta odottanut jälleen näin viisasta asiaa :) Lapset yllättävät monesti tarkkanäköisyydellään, ja taas sain tuntea lämpimän läikähdyksen tunteesta, kuinka hieno muksu minulla onkaan!

Romaniassa tilanne on vain pahentunut julkisella tasolla. Giurgiun pormestari on määrännyt kaikki katukoirat kiinniotettaviksi, ja kunnalliselle tarhalle sijoitettaviksi. Juuri niin, samaan helvettiin mistä olen täällä aiemminkin kertonut. Nyt eräs saksalainen avustusjärjestö on toimittanut eläimille ruokaa, joten he katsovat avun olevan hoidettu. Mitä olet mieltä, onko näin? Koirat makaavat kuivamuonassa, eli ruokaa on, ok, mutta yhdelläkään eläimellä ei ollut pisaraakaan vettä. Koko tarhalla ei ollut pisaraakaan vettä. Tyhjiä kanistereita vain. Koirat yrittivät nuolla lattialta omaa pissaansa, täysin kuivettuneina ja janoisina. Tarhan pomo, keski-ikäinen mies, heilui paikalla humalassa ja oli niin tyytyväinen koirien oloihin. Ovatko nämä onnellisia koiria? Ei minun mielestäni.Osa koirista on niin pahoin häkkikavereidensa raatelemia, ettei niillä ole enää toivoa selvitä.



 


 




Kuvien ottohetkellä tahaa oli mystisesti siivottu, kun tiesivät, että Pelastetaan Koirat ry oli kutsunut paikalle muunmuassa kaupungineläinlääkärin tekemään tarkastuksen.Mutta monet häkeistä olivat tyhjiä, ja selvittämättä jäi, mihin asukkaat joita niissä vielä edellisenä iltana oli, ovat joutuneet. Yhdessä häkeistä oli vain rankkureiden käyttämä kuristussilmukka, 
jollaisia käytetään eläinten siirtämiseen.

Onneksi Magdan (eli paikallisen yhteistyöhenkilön) tarhalta on jälleen adoptoitu useita koiria uusiin, rakastaviin koteihin, joten kunnalliselta tarhalta saatiin muutama onneton sielu pelastettua. Mutta liikaa joutui taas jäämään taakse, kymmeniä koiria kurjuuden keskelle. Seuraavan kerran, kun ystäväsi tai tuttavasi - tai sinä itse - suunnittelee koiran hankintaa, pidä mielessäsi tämä tärkeä avustusmuoto: kenties sinä tai hän pystytte edes yhden koiran pelastamaan elämään? Kun yksi koira adoptoidaan, saadaan jälleen paikka toiselle joka voidaan tuolta kunnalliselta tarhalta pelastaa. Yksikin ihminen voi auttaa, muista se!

Tällä kertaa Suomesta oli mukana myös toimittaja, joten tulemme tästä reissusta varmasti vielä kuulemaan. Hän haastatteli niin kaupunginjohtajaa kuin kaupungineläinlääkäriäkin, kaikkien muiden muassa.

Nämä onnelliset ovat niitä, jotka ovat päässeet Magda's Angel Placeen omaa kotiaan odottamaan.





Kaikki kuvat Katarina Vallin, Pelastetaan Koirat ry

↧

Niin.

February 27, 2013, 12:09 am
↧

Supernopea vinkkipostaus Istanbuliin

February 27, 2013, 10:42 am
$
0
0
Helmi-Maaria kysäisi edellisen postauksen kommenttiosiossa, mitä kannattaisi nähdä kun menee Istanbuliin. Mitähän sinulle vastaisin, kun mielestäni ainoa oikea vastaus on kaikki. Yritin kehitellä jotain näppärää listaa, mutta se tuntui niin turhauttavalta. Istanbulissa on kaikkea, siellä on kauneutta ja kurjuutta, nykypäivää ja historiaa, luksusta ja köyhyyttä - onhan se suuri Konstantinopoli, kaupunkien kaupunki!

Mikäli ilmat suosivat, suosittelen ehdottomasti Bosporin risteilyä. Upeita maisemia ja hieman kokonaiskuvaa Istanbulista. Risteilyjä lähtee sekä Euroopan että Aasian puolelta. Risteilyn aikana saa ihailla---







Istanbuliin kannattaa varustautua mukavin kengin. Pelkästään keskustan kävelykatu, Istiklal Caddesi, on muutaman kilometrin mittainen. Tämä Taksimin alue on täynnänsä kauppoja, putiikkeja, kahviloita, ravintoloita... ja ihmisiä!

Hiukopalaksi seesamrinkilä
Istanbulin varsinainen "turistialue" on vanhan kaupungin puoli, eli Euroopan puolella siellä, missä sijaitsevat monet nähtävyydet kuten Aya Sofia, Sultan Ahmetin moskeija ja Suuri bazaari. Tällä alueella on myös eniten turisteille kaupustelijoita, hihasta nykijöitä, oppaaksi tarjoutujia ja kalliin hintaisia teekupillisia. Ei siis kannata tuolla alueella sen kauempaa aikaa viettää, ettei Istanbulista jää vääristynyttä kuvaa :) Sultan Ahmetin moskeijan lähellä sijaitsee mieluisin oma kohteeni, Yerebatan Sarayi eli maanalainen vesisäiliö. Jyhkeät pilarit, upea tunnelma ja edulliset pääsyliput! Aamulla luvassa oma postaus tästä nähtävyydestä :)

Yerebatan Sarayi, maanalainen upea vesisäiliö

Maailman vanhin ostoskeskus, Suuri Bazaari 
Sultan Ahmetin moskeija, joka suomalaisittain tunnetaan Sinisenä Moskeijana
                            

Sultan Ahmetin moskeija on edelleen pääasiallisessa käytössään, eli moskeijana. Niinpä se on rukousten ajan yleensä vierailijoilta suljettu ja sinne tulee peittää hiukset huivilla - kannattaa ottaa käsilaukkuun vaikka jokin pasmina, joka on helppo sitten tarvittaessa kääräistä pään suojaksi :) Koska moskeijan lattiat ovat peitetty uskomattoman pehmeällä matolla, moskeijaan mennessä riisutaan kengät - niitä varten on saatavana muovipusseja sisäänkäynnin yhteydessä.
Dolmabahcen palatsi
Tässä muutama pikainen suositus, vain pintapuolinen vilkaisu siihen, mitä Istanbulissa voi tehdä ja nähdä. Mikäli aikaa on, suosittelen vilkaisemaan myös Aasian puolta, Kadiköyn pienet kauppakujat hurmaavat varmasti. Niin, ja ruuasta puheen ollen, kasvisruokia Turkissa on tarjolla paljon. Ihanat mezet ovat yleensä niin runsaslukuiset, ettei pääruualle jää enää tilaa :) Ja jotta voit olla varma, ettei annoksessa ole lihaa, kysäise vielä onko se "etsiz" eli lihaton. 
↧

Yerebatan Saray - Uponnut palatsi

February 27, 2013, 10:00 pm
$
0
0

Yerebatan Sarnıcı eli Uponnut vesisailiö tunnetaan myös nimella Yerebatan Saray eli Uponnut palatsi. Nimistä jälkimmäinen kuvaa parhaiten näkya jonka kohtaat, kun astut yhteen Istanbulin vaikuttavimmista historiallisista nähtävyyksistä. Sijainti on lahella Haga Sofiaa, ja kylttejä seuraamalla sen pienen ja vaatimattoman sisäänkaynnin löytää helposti.
Tämä uponnut palatsi on itseasiassa valtavan kokoinen vesisäiliö, johon mahtuu 80 000 kuutiometria vettä. Kokoa silla on noin 138×65 metria, ja koko  valtavaa rakennelmaa kannattelee 336 marmoripylvästä, jokainen 9 metria korkea ja aseteltu 12 riviin ja 28 jonoon. Välimatkaa niilla on tarkalleen 4,9 metria.
Vesisäiliön rakennutti bysanttihallitsija Justian I, ja historia kertoo jopa 7000 orjan menehtyneen rakennustöiden aikana. Suurin osa pylväistä on siirretty paikalle muualta, luultavimmin kerätty ympäri valtakuntaa ja kuljetettu tuolloiseen Konstantinopoliin yhdessa Hagia Sofiaa varten tarvittavien materiaalien kanssa.
Uponneen palatsin vetonaula ovat meduusapylvaat, kaksi marmoripylvaästä joihin on kaiverrettu meduusan kasvot. Näiden pylvaiden alkupera on tuntematon, eika tiedeta onko ne kaiverrettu paikanpäällä vaiko tuotu sellaisenaan muualta. Toinen meduusoista on pää ylöspain ja toinen sivuttain, ja selityksiä tälle on kaksi: mystiikkaa halajavat vetoavat meduusan tappavaan katseeseen jonka vuoksi suora katsekontakti on estetty asettamalla päät naihin asentoihin ja toinen, puhtaasti tieteellinen nakökulma veikkaa päiden asennon syyksi fysiikkaa: nyt ne ovat maksimaalisesti tukevimmassa asennossa kannattelemaan pylväitään.
Jos kuvat vesisäiliösta tuntuvat tutulta, olet kenties nähnyt ne elokuvassa: vuoden 1963 James Bond, From Russia with Love, kuvattiin osittain täällä.
Medusan mytologia: Medusa oli kreikkalaisessa tarustossa hirviömaänen naispuolinen olento, joka katseellaan pystyi muuttamaan ihmisen kiveksi. Medusa oli alunperin kaunis neito, mutta hänen tultua läheiseksi merenjumala Poseidonin kanssa Pallas Athene vihastui, ja kostoksi muutti Medusan kauniit hiukset kaarmeiksi.

Anteeksi hieman outo fontti ja kirjoitusasu, tein tämän tekstin eri editorilla ja suoraan kopioin tänne - ja Bloggeri ei valitettavasti näitä muokkauksia kovinkaan hyvin vastaanota ;)
↧
↧

Prinssisaaret - Adalar

March 1, 2013, 10:09 pm
$
0
0

Nyt kun muutaman postauksen olen jo Istanbulin nähtävyyksistä tehnyt, jatketaan vielä samalla linjalla :) Mikäli matkustat Istanbuliin hieman useamman päivän ajaksi, ja sää on mukava, tässä kohde jota suosittelen ehdottomasti!
Prinssisaaret, eli ytimekkaasti Adalar (saaret) kuten turkkilaiset niita kutsuvat, tarjoavat upean levähdyshetken hektiseen Istanbuliin väsyneelle. Saaret sijaitsevat Marmaranmeressa Istanbulin edustalla, ja niille on useita laivayhteyksia jopa tunnin välein. Saaria on yhdeksän, joista suosituimmat ovat Kınalıada, Heybeliada ja Büyükada.  Niillä myös asuu suurin osa saariston väkimaarasta, joka on nykyaan noin 15000. Erityistä saarilla on moottoriajoneuvojen puuttuminen: halutessasi taksikyydin, hyppäät hevosvetoisen vossikan kyytiin - ellet sitten pääta tehdä kuten saarten vakiasukkaat, ja turvautua polkupyörään.
Saarille on lauttayhteydet ympäri vuoden Kabataşin, Kadıköyn ja Bostancın satamista, eikä matka kesta kuin noin 45 minuuttia. Yleensä laivat pysähtyvat noilla kolmella suurimmalla saarella, viimeisenä niistä sijaitsee Büyükada, eli suomeksi Suursaari. Tällä saarella myös sijaitsee saarten suosituin nähtavyys, Aya Yorgin kirkko joka rakennettiin vuonna 1751.
Saarilla on lukuisia ihania ravintoloita, joiden kalaa ja mezeitä suosittelen maistamaan! (Ja jos rakı maistuu ruokajuomana, niin kannattaa seurailla kelloa – yöllä lautat eivat kulje, joten jos viimeisesta lautasta myöhästyy, on edessa makuusijan etsiminen jostain saaren pensionaatista)

↧

Pitsiä ja plyysiä?

March 6, 2013, 10:24 am
$
0
0
Turkkilainen koti on yleensä värikäs, lämmintunnelmainen, supersiisti, täysinäinen, pitsiliinoin koristeltu emännän valtakunta. Meidän kotimme on aina ollut pelkistetty, väritön, vähätavarainen (onkohan tämä nyt edes sana) ja siisti. Eli ei lainkaan sitä, mihin turkkilaiset ovat tottuneet. Yleisin kysymys olikin uusien vieraiden astuessa sisään "oletteko juuri muuttaneet". Kuvittelivat raukat, että meidän pitsiliinat, kaksinkertaiset röyhelöverhot, raskaat matot, kultakehyksiset taulut, tekokukat, tyllit sun muut olivat vielä muuttolaatikoissa. Hetken hiljaisuus oli taattu kun kerroin, että ehei, kotimme on kyllä aivan valmis, viimeistä piirtoa myöten.

Ensimmäisen kerran mieheni kanssa kotia laittaessa ongelman muodostivat verhot. Tai lähinnä niiden puute. Miehen mielestä kun niitä ei voi olla liikaa eikä liian paksua kerrosta, omasta mielestäni taas niitä ei välttämättä edes tarvita. Ottaen huomioon, että asunto sijaitsee yhdeksännessä kerroksessa, eikä vastapäätä ole ainoatakaan rakennusta josta voisi meille sisään tiirailla. Niinpä kompromissina hankin - Ikeasta tottakai - ohuet, valkoiset verhot. Joita mieheni pakkomielteisesti yritti iltaisin ikkunoiden eteen kiskoa, ja minä hetken kuluttua taas paikoilleen asettelin. Vuosien mittaan mieskin tottui, eikä ole enää verhojen perään kysellyt. Mutta tämä taisi olla ainoa ja suurin kulttuurieromme, eli vähällä olemme päässeet ;)

En ole koskaan viitsinyt turkkilaista kotia käydä filmaamaan kyläreissulla, en ole keksinyt kuinka sen selittäisin ;) Niinpä teidän täytyy vain yrittää kuvitella tämä perinteinen turkkilainen koti pitseineen kaikkineen. Ja niin, huonekaluja ei yleensä osteta yksittäin, vaan koko hiivatin setti kerralla. Eli myynnissä on esimerkiksi ruokahuoneen setti: sisältää paitsi sen ruokapöydän ja tuolit, yleensä vitriinin ja kenties vielä jonkinmoisen senkin. Makuuhuoneen settiin kuuluu tietysti sänky, yöpöydät, vaatekaappi, kampauspöytä ja varmuudeksi se senkki. Kun haluat vaihtaa tyyliä, ei onnistu kotona pelkän sängyn uusiminen vaan on sitten vaihdettava koko höskä. Paitsi ei meillä, me shopattiin Ikeassa ;)

Mutta omaa kotia sentään kehtaa kuvata, näin meillä mentiin Istanbulissa yhden nurkkauksen osilta (ja sama tyyli kattoi koko kaksikerroksisen asunnon):


Eli ei tosiaan ihan sitä, mitä turkkilainen kodilta toivoo. Toisaalta, kuka tahansa ystävä tai työkaveri kylässä kävi, sanoi että asunto näyttää juuri siltä, miltä kuvitteli minun asunnon näyttävänkin. Eli vaikka on karua on juuri sitä minun oman oloista.

Minkälaisesta tyylistä te tykkäätte? Entä vaihtuuko kotinne sisustus vuodenaikojen mukaan? Minulla nimittäin pysyy samana kesät talvet, ei ole vaihtoverhoja tai muuta tekstiiliä.



↧
Search

Pikainen tervehdys

March 9, 2013, 1:24 pm
$
0
0
Anteeksi hiljaisuus, olemme Imatralla hemmoteltavana. Nyt lautasella odottavat blinit tykötarpeineen ja lasissa kuohuviini - ihanaa lauantaita kaikille <3

↧

Lappeenranta state of mind

March 10, 2013, 10:43 am
$
0
0
Viikonloppu oli ihana, mutta nyt olen aivan totaalisen väsynyt. Perjantaina lähdimme ajamaan heti, kun Helsingistä Lahteen pääsin, eli tunnin työmatkan jälkeen kolmen tunnin automatka. Ja tänään se kolme tuntia takaisin, väsyttää niin mahdottomasti! Ja tietysti ei viikonloppua tullut ihan vain lepäiltyä, vaan lähinnä tuli sinne tänne syöksyiltyä, syötyä ja viinejäkin nautittua... Niinpä tänään menen siitä, missä aita on matalin: muutamia kuvia kauniin aurinkoisesta Lappeenrannasta, olkaat hyvät! Huomenna kyllä haluan tulla kertomaan lisää, tein nimittäin ihanan löydön ja koin nostalgisia hetkiä - mutta ensin nämä kuitenkin ja minulle unta kuulaan!









↧
↧

Niinpä.

March 11, 2013, 3:00 am
↧

Nostalgiaa Mustolassa

March 11, 2013, 11:35 am
$
0
0
Kerroin eilisessä postauksessani viikonlopun vietosta vanhoilla kotiseuduilla. Tarkoitus oli itse asiassa vain keskustassa pyörähtää, mutta perjantai-iltana kuulimme jotain mitä ei voinut jättää väliin: vanhalla ala-asteellani olisi lauantaina myyjäiset! Niin me suuntasimme siskoni kanssa heti aamusta kohti Mustolan ala-astetta, ja huikean nostalgisia fiiliksiä.


Kouluni oli pieni kyläkoulu, oppilaita yhteensä kuutisenkymmentä. Eka- ja tokaluokkalaiset olivat pinkissä puutalossa, keltaisessa sijaitsi käsityöluokka/liikuntasali ja uusimmassa vaaleassa oli sitten keittiö, pikkuinen ruokala sekä yhdistetyt 3-4 sekä 5-6 luokat.


Koulusta on ihania muistoja, opettajat olivat vähän kuin jokaisen varavanhemmat - eihän tuolla ollut opettajiakaan kuin neljä! Koulun (silloin nuori) miesopettaja oli meidän suosikkimme, näytti mielestämme aivan Ihmemies MacGyveriltä :D Kerroinkin tämän hänelle kerran, kun vuosia myöhemmin tapasimme baarissa - huvitti häntä jostain syystä suuresti tämä rinnastus :)




Pääsin käymään myös luokassa, jossa ekaluokkani vietin. Siellä ne kakluunit nakottivat nurkissa, lavuaari oli hirmuisen matalalla ja ovenkarmit kookkaat.... Muistoja tulvi mieleen. Tuossa luokassa leikimme lempileikkiämme "Vettä kengässä", lauloimme kalevalan päivänä "Kamanat kohottukoohot, lakin päästä laskematta", huijasimme opettajaa muka nukkuvamme kun hän välitunnin jälkeen saapui luokkaan ja juoksimme karkuun poikia jotka yrittivät pussata tyttöjä.


Kaikkein mahtavin juttu oli myyjäiset. Muistatteko, kuinka ennen koululla oli varastohuone, jossa säilytettiin paitsi niitä ällöttäviä täytettyjä eläimiä, myös opetustauluja. Niitä pahvisia, suuria kuvia joissa oli vaikkapa kasvin osat esiteltyinä, tai ihmisen sisuskalut, tai talven eläimiä. Nämä taulut oli nyt myynnissä, ja arvatkaapas minkä löysin: taulu vanhasta Konstantinopolista! Harmi, ettei noissa ole vuosilukua, mutta kyllä ne melkoisen monen oppilaan kasvun ovat nähneet :)

Nyt taulu on ainakin toistaiseksi eteisen seinällä. Suunnittelen sen kehystämistä tai ainakin lasittamista, ettei pääse enempää nuhjuuntumaan. Ihanaa, yhdessä taulussa yhdistyvät nostalgisesti sekä ensimmäinen kouluni että rakastamani Istanbul!






↧

Hengissä ollaan

March 14, 2013, 3:14 am
$
0
0
- vaikkei kovin blogiaktiivisia ollakaan. töissä on melkoista kiirusta ja sähinää, iltaisin tietokone on se viimeinen kapistus jonka haluaa nähdä. Ensi viikolla on kuitenkin muutama superkiva juttu tiedossa kirjoihin liittyen, ja siitä seuraa kivaa mun lukijoillekin! Vinkkinä sanoisin jo etukäteen, että mikäli et vielä ole blogin lukijaksi rekisteröitynyt tuolla sivupalkissa olevan sinisen "liity tähän sivustoon" napin kautta, niin kannattaa se tehdä - arvontaa  kaikille rekisteröityneille tulossa :)

Jatkan täällä koneen naputtelua, ja yritän taikoa kevään esiin mun räikeillä korkkareilla!



↧
Viewing all 620 articles
Browse latest View live
Search